Luonnossa on nyt ilo kulkea ja katsella...
Syyskarkelo
Syystuuli ja keltalehti
jo kartanollani karkelehti.
Nyt siis se aika ehti!
Se aika, mi vartoi varmaan!
Oi kukkaset, tuuloset aamun armaan,
nyt alku on köyhän harmaan.
Syyslehti ja tietön tuuli, –
”kesälehteni lempeä”, kerran se luuli.
Mitä virkkaa nyt vilu huuli?
Kisa lemmetön, leikki nuiva,
polo syys, ei kultaista viljaa puiva…
vilu tuuli ja lehti kuiva!
Otto Manninen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti