Vakavia loukkaantumisia

Äkillisiä tapaturmia voi tapahtua vaikkei ole vielä liukkaita kelejä.

Näköjään milloin vaan voi liukastua ties mihin tai odottamatta kupsahtaa pahasti nurin.

Tulin kauppareissullani pysäyttäneeksi rivakasti etenevän naisen, jolla käsi paketissa. Meno näytti siltä, että kohta kompastuu kivikossa. No hänpä intoutui puhelemaan pitkään, todella pitkään ja kertomaan mitä oli tapahtunut.

Enpä nyt tässä kaikkea toistelemaan, mutta olin yhtä hämmästynyt tapauksesta kuin naisen rannejänteen leikannut lääkäri. 

Naiselle sattui kotonaan näin. Oli ottanut viilipurkin. Se luiskahti lattialle. Jälkeä siivotessaan liukastui ja kaatui. Kaatuessaan loukkasi ranteensa leikkauskuntoon. Ja päälle päätteeksi myös silmälasit rikkoontuivat.

Tämän kaiken ja muutakin kerrottuaan kertoi vielä toisesta tapauksesta, jonka hän näki juuri terveyskeskuksessa (sieltä hän oli nimittäin vauhdikkaasti tulossa).

Aulan penkillä istui vanha mies päässään valtava kuhmu ja poski pahannäköisenä. Siinä vanhus oli istunut muistamattomana tovin, kunnes sairaanhoitaja vahingossa huomasi hänet. Selvisi, että vanhus oli kaatunut kesken lenkkiään, taksikuski oli tuonut hänet terveyskeskuksen eteen ja jättänyt siihen.

Siinä me, nainen ja minä, hämmästelimme että miksei taksimies saattanut loukkaantunutta sisälle terveyskeskukseen. Vanhus ei kuulemma muistanutkaan mitään sen jälkeen, kun oli aamupuuronsa syönyt. 

Voit arvata, että loukkaantumisista kuultuani askeleeni vaistomaisesti hidastuivat. Ja muistui mieleen viimekeväinen kaatumiseni vieraan koiran sännätessä kohti. Minulle kävi onnellisemmin, ei tullut muistinmenetystä, vaikka kupsahtaessa päässä vaan rusahti, mutta ei tullut muistinparannustakaan.