Lauha, hämärä joulukuu

 Mukavan lauhaa joulukuuta on pidellyt, ainakin toistaiseksi. 

Sään puolesta on kelvannut tehdä kauppareissuja kävellen, ei ole kulkureiteillä liukasta eikä aurinko häikäissyt ja tihkusadettakin ollut niukanlaisesti. 

Enpä ole muuten tarvinnut näillä keleillä uusia kitkatalvilenkkareitani. 

P.S.

Oikeastaan elämässä ei mikään muu ole pitkän päälle yhtä lannistavaa kuin jatkuva kylmyys – eikä välttämättä edes niin pahan kylmyys, että se palelluttaisi kuoliaaksi, vaan sellainen joka on alati läsnä ja anastaa ihmiseltä tarmon ja tahdonvoiman ja ruumiin rasvat vähän kerrallaan. (King, Stephen 2006: Musta torni VII, s. 660)

Hyvää joulukuuta

 Ajatella joulukuussa jo ollaan, joulu lähestyy. Ja luminen talvi tuli aikaisin.

Lokakuu vilahti ja marraskuukin suit sait. Tänään päätin, että nyt saa en saa kuntoilusta enää lepsuilla, siis jos aion vielä vaellusmatkalle. 

Kuun ensimmäisenä päivänä on hyvä aloittaa, niinpä kävelylle. 

Laitoin vaelluskengät jalkaan. Ja kylläpäs tuntuivat painavilta, käyttämättöminä kun ovat olleet. Lunta leijaili ja pakkasta 5–6 astetta. Hyvä kuntoiselle Vähäjokipolulle suuntasin. Joku oli sen aurannut lumesta hyväksi kulkea ja hiekoittanutkin jyrkimmät nousut. Kiitos hänelle. 

Silmä ja mieli polulla kulkiessa lepää, siellä hiljaisuudessa. 

Uuden vuoden lähestyessä

Taas kerran on joulu tohinoineen ohitettu. 

Kovin kauniita ja lumisia päiviä on ollut joulukuussa – enemmän kuin muistan. Ja nyt vielä viimeisinä tunteina on mukava kertailla, katsella vanhan vuoden viimeistä kuukautta ja näkymiä muistoksi tallentaa. 

Yhtenä iltana taivaalle katsahtaessani kuunsirppi loisti ihmeen terävästi ja taisi tempaista minut kuukävelylle. 

UNISSA KÄVELIJÄ Kävelee aina katonharjoilla. 

UNI Liika uni sakeuttaa veren. 

Gustave Flaubert: Valmiiden ajatusten sanakirja (suom. Mirja Halonen ja Ville Keynäs).