Tänään oli hieno sää treenata. Tuntui mukavalta harmaan viikonlopun jälkeen, kun aurinko hehkui sinisellä taivaalla, tuulta oli vähänlaisesti ja Vähäjokipolku oli vielä hienoisesta roudasta jämäkkänä.
Hyvin pyyhki; sain pitkähkössä mäessä pulssin nousemaan ikäistäni korkeammalle, siis teoreettisesti laskettua pulssia.
Niin, onnelta se tuntui ja tuntuu vieläkin, voida painella juoksuaskelin luonnossa ja olla terveenä.
No, treenattava tässä onkin, jos meinaa voimissa pysyä ja vielä vaelluksille. Eikä sitä tiedä, vaikka keikka laivallekin vielä toteutuisi. Silloin saisin olla vahvassa kunnossa, jotta myrskyn keikutellessa laivaa pysyn pystyssä.
Mutta yllättäen Kelteminden rannan näkinkengät ovat palanneet uniini, liekö Camino, sen henki jo asialla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti