Liukkautta Vähäjokipolulla

Tänään oli teillä ja poluilla aika liukasta. Enpä arvannutkaan, oli sentään plusasteita. Taitaa olla aika ottaa nastalenlenkkarit tai vaelluskengät esille. Talvilenkkareissani pohjat ovat näköjään silenneet liikaa. Vaelluskengissä on hyvä pito.

Vähäjokipolun linturuokintapaikalla oli vilskettä. Talitinttejä hääräili ja viuhahteli edestakaisin sen verran nopeasti, etten kunnon kuvaa linnuista saanut. 

Mahdottoman kivaa niiden pyrähtelyä oli seurailla. Ja kun tulin takaisin ruokapaikalle, tuuheahäntäinen orava syöksähti lintupöntöltä polun poikki metsään. Tikkakin naputteli jossain lähipuun korkeuksissa. 

*

Sunnuntaina tein vähän pidemmän lenkin. Kävelin kotoa Valkojantietä pitkin Teboilin suuntaan. Oli vähän raaka ilma, niin meinasin että menenpä sinne kahville.

Kun avasin kahvilan oven, oli heti siinä tiskillä tuoksuvat tuoreet korvapuustit ja mantelipullat. Tuijottelin niitä ja meinasin että antaa pullien nyt olla, otan vain kahvin. 

Mutta eikös samassa auennut keittiön ovi ja kannettiin muiden pullien viereen juuri paistettuja isoja sokerimunkkeja. Ja voi mikä tuoksu! No, se oli menoa sitten, semmoinen piti ottaa kahvikupposen tykö. 

Ja kas kummaa, eipä harmittanutkaan herkutteluni. Sen sijaan sain tästä kahvihetkestä vauhtia ja voimia paluumatkalle. 

Reissusta kertyi mukavasti kilometrejä, yhteensä kolmetoista ja risat. Koko loppupäivän kyllä tuntui jaloissa, että jotain sitä on kävelty.