Totta, nyt sain viimein ostettua iPhone-uutukaisen, jota olen havitellut pitkään.
Noin kaksi viikkoa sitten luin twiitin, jossa kerrottiin uusien phonien tulevan Suomen myymälöihin. Siitä alkoivat kyselyni operaattoriliikkeissä ja tutkiskelu netissä puhelimen ominaisuuksista. Siitä alkoi myös puntarointi, onko nyt lainkaan tarpeellista hankkia moinen moderni versio, saattaisinko kuitenkin pärjätä vanhoilla vempaimillani jne.
No kun, vimma iskee, siitä ei hevin pääse irti, siihen ei pure mitkään järkisyyt.
Mainitsen muutaman argumentin ostopäätökseeni.
- Uudessa iPhonessa on hyvä kamera, ainakin parempi kuin vuoden 2005 digipokkarissani.
- Se on kevyempi pitää mukana kuin vanha kamerani ja puhelimeni, siis samassa laitteessa on paremmin toimiva puhelin ja kamera ja voin siis pitää vain yhtä laitetta mukanani.
- Kun ennestään on iPad, sen kaverina on käytännöllistä olla myös iPhone.
- Puhelin on helppokäyttöinen, näen helposti yhteystiedot, voin helposti muokata niitä ja voin lähettää ilmaisia viestejä ja puhua ilmaiseksi ”applelaisten” kanssa missä kuljenkin.
- Vanha puhelimeni on reistaillut ja osoittautunut muutenkin epävarmaksi seuralaiseksi.
***
En taida kuitenkaan selvitä yhdellä laitteella – toistaiseksi joudun pitämään vanhaa digipokkaria mukana puhelimen tai puhelimien ohella.
 |
| No niin, nyt minulla on kannettavana kolme laitetta yhden sijaan! |
Miten sitä ennen pärjättiinkään ilman noita härveleitä? Muistan vielä ajan, kun minullakaan ei ollut yhtäkään laitetta!
VastaaPoistaKiitos kommentoinnista!
PoistaMyönnän, vaikka välillä noiden ”härveleiden” kanssa hermostuu, on niistä arjessa apua ja iloa monella tavoin kaiken ikäisille. Varsinkin älypuhelin helpottaa erilaisten asioiden toimittamista.
Intouduin myös muistelemaan aikaa ilman noita vempaimia. Lapsuudessani kaupunkilaiset tulivat kesäkuukausiksi maalle. Ei heillä silloin ollut puhelimia kesäasunnoissaan, vaan meidät lapset pantiin viestien viejiksi.
Monet kerrat, kun olin mummuni luona, sain viedä viestiä kesäasukkaille tai naapureille milloin mistäkin tärkeästä asiasta. Mummulleni soitettiin, että saisiko asian toimitettua sille ja sille. Esim. että myöhästyttiin linja-autosta tai sairastuttiin, niin ei tulla sinne tänään. Minusta oli kivaa, kun oli syy päästä vieraisille ja saatoin monesti jäädä sille tielleni leikkimään.
Meidät lapset pistettiin viemään sanaa myös talon- tai työväelle, jotka olivat heinäpelloilla, navetassa tai muissa maatalon puuhissa. Toisinaan sanaa piti viedä synkän metsän läpi ja vaikeakulkuista polkua pitkin. Lapsen aikaa siinä nuhraantui, mutta se toi myös pienen virkistävän katkoksen päivään.