Sahagun-Calzadilla de Los Hermanillos

Onneksi otin aamulla ennen lähtöä majapaikassani kahvia ja paahtoleipää, sillä toista kahvittelun mahdollisuutta ei tullutkaan päivän etapilla. 

Eilisen pahoinvoinnin jälkeen tuntui ensin aamulla, että olen ihan ok, mutta kävely alkoi tuntua raskaalta kuin kivirekeä vetäisin.

Pidin usein taukoja. Pysähtelin, penkkejä ei ole. Parin mandariinin syöminen vähän piristi ja nämä maisemat, rauha.

Matkantekoni sujuu yhä hitaammin, hitaammin...

Välillä tiellä tapaa "tuttuja", jotka ovat yöpyneet samoissa majataloissa. Nyt näitä, jotka ohittivat minut, olivat australialaiset, usalaiset ja slovenialaiset. Siinä aina sitten vaihdetaan muutama sana matkanteosta jne.

Tänään tuli vain yksi varsinainen levähdyspailka. Väsytti ja olin aivan voimaton, joten tuolle kivipenkille vain lepäilemään. 

Söin ensin omenan joka sattui olemaan mukana. Punaiselle sadetakille kivipenkillä sitten oikaisin itseni. Kylläpä tuntui ihanalta saara itsensä suoraksi.

Kova, mutta lauha tuuli vain humisi, ja miten auringonsäteet osuivatkin tähän mukavasti lämmittäen. Ja mikä rauha! Nukahdin toviksi ja piristyin kunnolla.

Hyvä oli, että tuli huilattua, sillä majataloon oli vielä matkaa ja pelkkää nousua.

Yövyn nyt paikassa nimeltä Albergue Via Trajana. Tuuli on vain yltynyt, majatalon katto helisee, sade ropisee... Odotan jo aamua päästäkseni jalkeille - satoi tai paistoi.