Castrojeriz-Boadilla del Camino

Eilen illalla se jo alkoi, vesisade. Ensin ukkonen jyrähteli, ja siinä samassa alkoi kaatosade. Satoi koko yön ja koko matkan Itero de la Vegaan saakka, n. 11 km. Ei sentään kaatamalla vaan tasaisesti tihuttamalla.

Aamupalani oli niukanlainen: vähän pähkinöitä, banaani, mandariini ja vettä.

Pitkä, pitkä nousu otti kunnon päälle  ja perään jyrkkä, jyrkkä lasku polvien päälle. Sen jälkeen oli kuljettavana monta kilometriä, niin Iteroon saakka, mutaliejua tai -velliä, joka roiskui polviin saakka.

Tiedä sitten, olisiko ollut eilen helteessä helpompi taivaltaa nousut ja laskut kuin sateessa ja liejussa. Ainakin olisi ollut kuivempaa patikoida.

No niin tai näin, lepo pensionaatissa oli rentouttavaa. Oli ihanaa nukkua välillä lakanoissa ja ilman alberguen kaikenlaista kuhinaa ja tohinaa.

Päivän ensimmäisen kahvini sain siis vasta puolelta päivin Iterossa. Kahvipaussista ja istahtamisesta piristyin ja jatkoin vielä n. 8.5 km, siis tänne Boadillaan. Matkalla sade taukosi ja aurinko taas kurkistelee pilven takaa.

Tääl ollaan ihmisten ja pyykkien seassa.