tiistai 11. joulukuuta 2012

Viimainen lumipyry

Oivallus nro 1/3: "Katuvalo", eräänlainen tekele, joka valaisee pihapolkua. (11.12.2012)

Auster kuvaa osuvasti tuntojani, kun saan lähdetyksi lenkille poskia nipistelevässä viimassa ja lumipyryssä. Auster kirjoittaa (s. 6)

”(…) Vaikka kylmyys oli kammottavan purevaa, olit tyhjillä kaduilla ja ihmettelit, mikä sinua riivasi lähtemään sisältä niin rajusti riepottelevaan myrskyyn, ja vaikka ponnistelit pysyäksesi pystyssä, silti tuuli herätti tietynlaista hilpeyttä ja iloa, kun näit tuttujen katujen hämärtyvän lumivalkoisena kieppuvaksi vilinäksi.”

Tänään lenkin korvaa lumenkolaus. On kolattava useamman kerran, sillä lumipyry on sakeaa.

Auster, Paul 2012. Talvipäiväkirja. Suomentanut Erkki Jukairainen. Tammi, Helsinki. 225 s.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti