Coimbra

Tänään pilvistä, lämmintä ja valoisaa.

Aamukahvilla sanoin rinkalle, että jaahas, eiköhän lähdetä astelemaan.

Albergueseen ei muuten tullut ketään koko iltana. Paikka on uusi, tuskin vuottakaan, sen olemassaolosta ei välttämättä tiedetä. Itse sain kuulla tästä yöpymispaikasta eräässä kahvilassa.

Kauniiden ja vähemmän kauniiden asumusten jälkeen pääsin niin mieluisalle metsätielle. Siellä astellessa en huomaa kilometrien kulumista.

Kaunis ja selkeä opasmerkki.

Sain taas yllättäen lämmintä ystävällisyyttä. Satuin kysymään talon palstalla uurastelijoilta kahvipaikkaa. Siinä samassa työ keskeytettiin ja nuori isäntä kysyi: "Haluatko kahvia, minä tarjoan." En tohtinut kieltäytyä. Kivuttiin terassille ja tuossa tuokiossa nuori emäntä toi eteeni sämpylän ja leikettä ja pipareita. Olipa kiva keskustelu ja taukohetki. Loput pikkuleivät kehoitettiin ottamaan mukaan.

Kuvassa nuori isäntä anoppinsa seurassa.

Ja koira nimeltä Luna.

Kun on lyhyitä etappeja, voin rauhassa valokuvata, ei tarvitse huolehtia ehtiikö illaksi perille. Kuvaan vuorotellen kameralla ja puhelimella. Puhelimen kuvat on yksinkertaista siirtää blogiin.

Perillä Coimbran kaupungissa, joka on kuuluisa muun muassa yliopistostaan.

Tänään sain majoitusseuraa kahdesta hollantilaisrouvasta.

Alberguen keittiö.

Vapun kunniaksi!

Muuten varpaani tuntuvat leppyvän ja asettuvan. En viitsi laittaa kuvaa ukkovarpaastani, on se sen verran synkän näköinen vielä.