Pikavisiitti saaristossa: Yhteenveto

23. - 25.8.2017

Utö oli mielenkiintoinen nähdä. Käynti oli todella lyhyt, mutta ehdin saada jonkinlaisen yleiskuvan saaresta.

Jurmon Högbergetin laelta on mahtavat näkymät.

Vähän arvelutti tällaisissa kohdissa kulkea, jos vaikka on punkkeja ja käärmeitä,  mutta mitä pienistä.

Vanha, kaunis Kappeli oli vaikuttava yksinkertaisuudessaan.

 

Vielä viimeisenä iltana ehdin nähdä toistamiseen kauniin auringonlaskun.

Perjantaiaamusella heikossa tihkusateessa m/s Eivor lähestyy laituria, alkaa paluumatka.  Majapaikassa ehdimme vielä keittää kahvit ja syödä runsaan aamupalan, jonka saimme illalla mukaamme.

Kovin lyhyeksi jäi tämä Jurmossa käynti, mutta kovasti kiitollinen olen tästä tutustumisreissusta. Upeita ja kauniita hetkiä sain nähdä ja kokea ja paljon tuli käveltyä, ristiin rastiin, saarella. Ihmeellisiä näkymiä olivat pitkät riutat vierinkivivalleineen ja muinaisjäännökset. Niin, yksi kesän kohokohdista tämä käynti oli, ja uutta käyntiä jo haikailen...

Kirja tältäkin pikkureissulta tarttui: Andersson, Agneta (2010). Jurmon kylä - Lähimpänä merta. Vrakplundrarförlaget. 264 s.

Utö - Jurmo

Keväästä lähtien olen haikaillut Jurmoon, tuohon ainutlaatuiseen saareen menosta, melkein jo luovuin aikeesta, että ensi vuonna sitten. 

Mutta, sattuikin, kun Johannes tuli Suomeen, että otin puheeksi saaristossa käynnin. Hänpä innostui ja siitä sitten häthätää selvittelemään säätä, aikatauluja ja majoitusta. 

Matkaan lähdimme aamulla hyvissä ajoin, noin yhdeksän aikoihin. Paraisissa lossille saavuttuamme oli se jo lähtövalmiina. 

Pärnäisissä jätimme auton parkkipaikalle ja siitä kävelimme m/s Eivoriin. Laivamatka sujui nopeasti maisemia katsellen ja kahvitellen. 

Nötön alueella

Sää oli melko tuulinen ja pilvinen, kirkastui kuitenkin jo ennen Utöä. Siellä aurinko helotti lämpimästi, tosin navakka ja puuskainen tuuli tuntui vain yltyvän.

 Vajaan tunnin ehdimme Utössä näkymiä ihastella, kunnes oli palattava laivalle. Jurmossa olimme iltasella noin puoli kuudelta.