Verkalleen ne joutuvat tiputtamaan valtavat lehtensä peittäen vihreän ruohikon tiiviisti. Siitä ne on minun kerättävä, jottei nurmikko vallan tukehtuisi.
Mieluimmin nyt jo haravoisin, pikalukisin lehtiä ja kirjoja.
Lohduttelen itseäni, että haravointi ja lehtien kärräys on hyvää notkeus- ja voimaharjoittelua, jaksan sitten matkalla rinkan kanssa.
Mutta, huomenna ehkä jotain muuta…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti