Vanhoista sanoista puheenollen kielessä näkyy elämän merkit, koko aikakausi. On virkistävää lukea välillä oikein vanhoja kirjoja. Esimerkiksi juuri lukemani Juhani Ahon tekstit tuntuvat värikkäiltä. Lukijan tajuntaan maalautuu silloisen aikakauden (n. 1800 – 1900) ihmisen elämänkaari ja tapahtumat siinä. Varsinkin jos antaa tekstin viedä, eikä takerru yksittäiseen sanaan sinänsä, vaan sen vaikutukseen tunnelman luojana. Jotkut sanat ovat humoristisia ja teksteissä tilannehuumori tuo iloa arkeen.
Esimerkiksi suomalaiset kirjallisuuden klassikot Aleksis Kivi, Juhani Aho, Joel Lehtonen jne. osaavat tuoda sanoillaan ihmisen perimmäisen luonteen todeksi lukijalle, eikä se luonne ole mitenkään muuttunut. Sellaisia sanoja kuten orja, piika, alustalainen jne. ilmentävät tänä aikana maahanmuuttaja, pätkätyöläinen, työtön ja yleensä syrjäytynyt ja vähävarainen jne. Yhtälailla ennen vanhaan kuin nykyaikana – ihmisiä kohdellaan häikäilemättömästi, vähätellään, hyväksikäytetään, ”murjotaan”, juoksutetaan luukusta toiseen, piinataan, vainotaan jne. Lista on loputon. Ihmisten kohtelu tietoyhteiskunnan aikana ei ole paljonkaan muuttunut entisistä ajoista, välineet ja keinot vaan ovat toiset. Onneksi meillä on huumori, joka maustaa todellisuuden kevyemmäksi ollen kermavaahtoa muuten välistä niin ankealle todellisuudelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti