Pois tieltä

Tiilitehtaantie: Kaadetut koivut vielä tässä, missä lienevät nyt

Tiilitehtaantie: Saarni jätettiin

Tiilitehtaantie, tämä koivu jäänee naapuritontilla

Kaivantotyö kaukolämpöputkelle etenee. Siitä ne koivut sitten tontilta hävisivät – pois kaivannon tieltä – minne lie, en ole kuullut mitään. Lähdin tarkkailemaan aluetta.

Missä puut ovat, kysyin ensimmäiseltä kohtaamaltani työmieheltä, joka oli ripustamassa keltaisia suojanauhoja tienvarteen.
”Isännät käskivät ne kaataa.” Vai käskivät, sanoin ihmeissäni ja ärtyneenä.
”Kyllä käskettiin.”
Mutta tuo yksi on jätetty tuolla kauempana, jatkoin.
”Sovittiin isännän (naapurin) kanssa, että kierretään se, jos vain mahdollista.”
Jaahas, mutta minusta ne kaadetut puutkin olisi voinut kiertää, jatkoin jo todella harmissani.
”Kyllä ne oli hyvä kaataa, tiellä olivat. Rekat ja autot pääsevät nyt hyvin kääntymän, eikä tule naarmuja autoon. Jos vahinkoja tulee ja naarmuja, niin tontin omistaja joutuu korvaamaan.”
Jatkoin, no minä en ymmärrä, miksi talojen välisestä pikkutiestä pitää tehdä valtatie vain autoja varten. Sitten valitetaan, että ajavat niin lujaa – pieni tie, pieni vauhti, olisi turvallisempaa.
”En ole kyllä missään ennen nähnyt, että ojan ja tien välissä on puita, tiellä olivat.”
Vai niin.

Selvästikään hän ei tuntenut alueen historiaa. Puut ovat olleet siinä kymmeniä vuosia. Tietä vain on levennetty ja levennetty aina vaan, kunnes puut koettiin haitaksi, joidenkin mielestä. Minä taas koen puiden kuuluvan maisemaperintöön, siksi niitä pitää hoitaa ja suojella. Ja jos esimerkiksi lahon takia pitää puu kaataa, olisi istutettava uusi. Vai mitä?