Sanani eivät riitä kertomaan...

Vielä aamukatselmus lauantaina (24.8.) Imatran Valtionhotellin ympäristöön ennen lähtöä junalle Imatra-Lappeenranta...

Oikealla hotellihuoneen parvekkeelta huikea näkymä - puiden takaa pilkistää Vuoksi,

ja edessä alhaalla aurinkoinen koskiuoma.

Parvekkeen vasemmalla puolella taas näkymä alas: upea varjoinen jalkakäytävä vehreiden puiden siimeksessä.

###   Vajaan puolen tunnin kuluttua olimme Lappeenrannan juna-asemalla. Sieltä kävelimme Kauppakatua pitkin hotellimme Scandic Patrian suuntaan. Siinä kävellessämme katselin suuresti muutunutta ympäristöä ja muistelin aikaa Lappeenrannassa vuonna 1977, jolloin asuimme siellä syksyn ja kevättalven. Muistelin miten sohjossa työntelin rattaissa lapsia leikkikentälle: toinen istui ja toinen seisoi jollain jalustalla edessäni.

Silloisia puutaloista näy enää jälkeäkään vaan tilalle on tullut moderneja kerrostaloja ja ostos/toimintakeskuksia.

Eikä aikaakaan, kun entinen kotikolmiomme löytyi (Keskuskatu 52 as 8, Lappeenranta). Aika nuhraantunut on, ja pihaympäristö yhtä ankea kuin silloin ennen. Siksi oli aina lasten kanssa lähdettävä liikkeelle puistoon tai leikkikentälle.

Tuntui kivalta kun asunto löytyi eikä ollut vielä purettu, ehkä on seuraavana purkuvuorossa. Monenlaiset muistot lähtivät vyörymään - vähän Koskinäytöksen tavoin.

Kovasti on katukuva ja kaupungin tunnelmakin muuttunut vuodesta 1977, modernisoitunut, kukka-asetelmia ja muuta silmänruokaa. Silloin eivät ihmiset istuskelleet ulkosalla, turisteja oli vähemmän - tuskin lainkaan. Nyt on toisin.

###   Kahvihammasta alkoi jo kolottaa pahasti. Olimme katsoneet etukäteen miellyttävän paikan kahvitella, Coffeehouse Majurskan (Kahvila-Käsityöpuodit, alueella Linnoitus. Linnoitus on historiallisesti merkittävä "vanha kaupunki". Kirjauduimme pikaisesti hotelliin ja lähdimme sinne suuntaan.

Majurskan Talo Linnoituksella, joka "edustaa elävää historiaa vanhan kaupungin ytimessä". 

Toinen sisäänkäynti Majurskaan

Majurska Talon huoneet ovat nostalgisia, paljon upeita yksityiskohtia katseltavaksi.

Kaikkinensa kiva kahvilamiljöö levähtää ja herkutella - ihmisiä tuli ja meni. Näytti olevan todella suosittu paikka.

Majurskalla on näyttävän suuria ja herkullisia annoksia kahvijanoiselle tai nälkäiselle.

###   Alla jokunen kuva Majurskan ympäristöstä korkealla Linnoituksella, jonka polkuja flaneerasimme. Alueella on upeita vanhoja rakennuksia, muun muassa Ortodoksinen kirkko, Ratsuväkimuseo ja muita museoita.

Linnoitukselta näkymä alas Kaupunginlahdelle ja Matkustajasatamaan.

Ehdimme vielä katsella teokset Etelä-Karjalan taidemuseolla.

Näkymä ulos museon sisätilasta.

###
Illalla seuraa päivän kokokohta - Lappeenrannan Balettigaala kaupunginteatterin suurella näyttämöllä. Sain kokea, tuntea, kuulla ja nähdä unohtumattomia gaalaelämyksiä.

 

Kansainvälinen ja monipuolinen ohjelmisto sisälsi huikaisevia ja värikkäitä gaalaesityksiä. Meille matkaajille erityisen odotettu ja matkan päätarkoitus oli nähdä maineikas Tero Saarinen ja HUNT (koreografia ja tanssi Tero Saarinen).

Tero Saarisen moniulotteinen ja huikea sooloteos, niin sanoin kuvaamaton, vangitsi koko näyttämötilan. Minusta juuri tämä oli kokonaisuudessaan väkevä ja fyysinen tanssiteos, joka sai ajatukset ja mielen vyörymään syvien merkitysten äärelle. Teoksen kokonaisuus, sen liikkeet ja kehollinen olemus oli todella vaikuttava ja sisälsi haltioitumisen hetkiä.

Hunt esitettiin lauantaina viimeisen kerran Suomessa, mutta esitetään tosin vielä joissakin Euroopan kaupungeissa.

Upea päätöstapahtuma Etelä-Karjalan visiitille - huomenna sunnuntaina on paluupäivä Helsinkiin.