Ollaan jo tovin juotu ja maisteltu erilaisista kahvipavuista jauhettua kahvia. Se kiinnostus alkoi joululahjaksi saadusta pienestä kahvimyllystä.
On ollut mielenkiintoista tutustua eri papulaatuihin, joita nykyään on saatavilla lukematon määrä. Jauhamalla itse myllyssä papujen tuoreus, aromit ja tuoksu koukuttavat.
Ja on niissä eroja, siis papulaaduissa, ja tuoksu on huumaava, kuin muinoin kyläkaupassa jauhettu.
Mieleen ryöpsähtääkin muisto lapsuusajalta: Minulla oli äidin kirjoittama kauppavihko kädessä. Vain siinä lueteltuja aineksia sai ostaa. Yleensä vihossa luki tulitikkuja, suolaa, sokeria, piipputupakkaa jne. Melkein aina listassa oli kahvipaketti, niin nytkin.
Osuuskaupassa, kylän ainoassa kaupassa seisoin pitkän vihreän tiskin äärellä, jonka päällä lasilevy. Lasilevyn alla näkyi lokeroita, joissa karamelleja, lakritsipatukoita ja -piippuja, tikkareita ja kaikkea kivaa, joita ei ollut lupa ostaa. Tuijottelin makeannälkäisenä lasilevyn alle samalla kun ojensin vihkosen Airille, silloiselle kaupan myyjälle.
”Paketti kahvia seuraavaksi”, kuului ja siinä samassa hän tyhjensi papupussin korkeaan kahvimyllyyn, eikä se ollut hiljainen mylly. Lopuksi kopautti myllyn reunoja, jotta saisi kahvijämät takaisin grammalleen kahvipussiin. Vasta jauhetun kahvin tuoksu oli huumaavaa silloinkin, siinä karkit unohtuivat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti