Tänään kävin toistamiseen, siis tämän vuoden puolella, taimikkoa hoitamassa. Sää suosi puuhaani: pakkasta vain pari astetta ja lähes tyyntä. Maa pehmeässä kuurassa.
Tullessani palstalle korppi raakkui lähistöllä, näkyviini ei tullut, vaikka sitä kutsuin.
Kilometrejä raivauspuuhassa ei paljon kerry eikä hengästymistä. Mietinkin, laskenko puuhaa lainkaan kuntoharjoitteluksi. Mutta sitten toki; hiki nousee pintaan sahatessa ja rankojen siirtelystä. Pitää kurkotella, kiskoa, harppoa, kömpiä jne. Kyllä on varsinaista kuntoharjoittelua, sanoisinko voimailua.
Tämä toinen kerta sujuikin jo vetreästi ja ripeämmin kuin eka kerta. Toivonkin vielä muutamia tällaisia vähälumisia pienpakkaspäiviä, jotta homma etenisi. Mutta kyllä kunnon runsasluminen talvikin kelpaa, voisin sitten kokeilla suksiani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti