Sävähdyttävä muisto caminolta

 Noin viisi vuotta sitten yhtenä kesäkuun (2019) helteisenä perjantaina olin kulkemassa Espanjassa Camino Via de la Platan reitillä. 

Kuivuutta ja hellettä oli kestänyt useita päiviä. Kasvusto oli karua, pientareet ruskeita ja pöllyäviä. Vähän väliä puuskainen tuuli lennätti kuivaa hiekkaa edessäni. Ja kun vilkaisin vaelluskenkiäni, olivat ne värjäytyneet harmaiksi, niin etten nauhoja erottanut.

 Tuntui oudolta yksikseen kulkea, kuin erämaassa olisin. Mutta sitten tämä outous muuttui lähes peloksi. Sillä jo kaukaa näin aikamoisia mustia palleroja, jotain möykkyjä. Siitä alkoi arvuuttelu, mitähän lienevät, eivät kai metsäsikoja. 

Lähemmäksi tultuani selvisi, että aikamoisia mustia sonneja olivat. Perin uhkaavilta näyttivät, molemmin puolin tietä seisoivat ja tuijottivat minua liikahtamatta terävine sarvineen. Yksi valtava sonni aivan siinä lähellä seisoi jäykkänä ja tuijotti hievahtamatta ja piti tasaista pitkää murinaa.

 Meinasin jäykistyä minäkin. Mutta ajattelin, ettei parane jäädä tähän näitä jyhkeitä möllejä tuijottelemaan, saavat pian päähänsä hyökätä aitauksestaan. Ja jos niin päättäisivät, vauhdillahan tulisivat kohti, eikä heppoinen vanha piikkilanka pidättelisi niitä yhtään. Visusti ohitin, mulla oli punainen paita päällä, ehkä se ärsytti murisijaa.

Pyhiinvaelluspäivä Tampereella

Viikonloppuni vierähti Tampereella. Lauantaina osallistuin Elämäni caminot -pyhiinvaelluspäivään. 

Perjantaina Turusta junalla lähtiessä sää oli aurinkoinen ja kaunis, joskin tuulinen, ei kuitenkaan vielä myrskyisä. 

Asemalta lähtien Hämeenkatu oli koko pituudeltaan paksusti hiekoitettu ja karsinoitu jalankulkijoille turvalliseksi. 

Asemalta taivalsin kirjastotaloon Metsoon. Kauppahalli kun tuli vastaan, poikkesin kunnon kermakahville ja tsekkaamaan fiilinkiä siellä.

Kirjastotalosta minut sitten noudettiin autolla majapaikalle, joka oli vajaan kolmen kilometrin päässä. 

 Aika hyvät treenirappuset. Viereisistä lumikasoista päätellen lunta on ollut enemmän kuin kotipuolessa.

Lauantaina oli varsinainen tapahtuma (yllä ote tapahtuman ohjelmasta), paljon oli väkeä, toistasataa. Oli järjestäjien lisäksi vaelluskonkareita, oli vaellukselle lähteviä ja vaellusta suunnittelevia. 

 Tätäkin tamperelaista herkkua piti minun maistaa. Ei hullumpaa!

Toista kertaa järjestetyllä tapahtumalla oli mukava tunnelma, mielenkiintoista ohjelmaa ja tuleville vaellukselle virittelyä infoineen. Mieluista oli kuunnella muiden kävelykokemuksia samoilta reiteiltä joita itsekin olen kävellyt.

Koko sunnuntaipäivän pysyttelin kortteerissani, en iljennyt sateeseen ja tuuleen mennä. Vielä maanantaiaamusellakin vettä tihuutteli hetken aikaa, poutaantui sitten. - Semmoista, ei kun taas lenkeille kotimaisemissa.