Kokeilin kirjatonta tammikuuta (postaus 30.12.19) siten, etten ostaisi ainuttakaan kirjaa, etten lainaisi kirjoja enkä lukisi kotosallakaan olevia.
No, muutaman päivän onnistuinkin, ehkä viikon tai puolentoista ajan. Sitten taukokokeiluni raukesi, sen sijaan aloin ihmetellä itsekseni: Miten ajatus edes juolahti mieleen. Eihän lukeminen estä kirjoitteluani – päinvastoin, se on ravintoa siihen.
Jaa’a kaikenlaisten kirjojen lukeminenhan antaa niin paljon.
Agneta Pleijel: Man läser för att bryta sig ut ur sin isolering. Läsningen öppnar vägen till världen där utanför. Att läsa är att bli delaktig i ett samtal.
Kirjojen ostamiseni kyllä tyrehtyi, siinä siis onnistuin. Ja sitä voin jatkaakin, onhan kirjasto ja onhan minulla yllin kyllin kirjoja kotona, joihin paneutua.
*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti