Lauhaa, lauhaa talvea

Lauhat talvipäivät ovat pistänet lenkkeilyyni vauhtia. Viimeksi lauantaina intouduin Paimion luontopolulle. 

Tuli lähdettyä, kun sain taas lenkkikaverista seuraa. Aamulla taivas oli harmaan pilvinen ja maassa ohut lumipeite. Öinen pakkanen lauhtui ja teki tiet ja polut liukkaiksi. Parasta ottaa kävelysauvat mukaan, meinasin. 

Muutamissa kohdissa kiipeilyt ja laskeutumiset olivatkin aika liukkaita ja ottivat mojovasti kuntoni päälle. Onneksi otin sauvat mukaan, pahoissa paikoissa olivat todella tarpeen. 

Sinnikkäästi yritin pysytellä kovakuntoisen lenkkikaverini perässä. No, huomasin hänen kyllä jarruttelevan menoaan, fiksua.

Kotoa kun lähdin liikkeelle Vähäjokipolun kautta, kilometrejä kertyi yhteensä 18 ja risat. Ihan hyvä satsi! Olin iloinen ja tyytyväinen että jaksoin, mielessä kyllä käväisi, miten olisin selvinnyt, jos kannettavana olisi ollut seitsemän tai kahdeksan kilon rinkka. 

Tämä vuoden pisin ja ehkä vaikein kävelyni kyllä tuntui aika lailla kropassa, taisin ylittää kuntoni. Näistä noin kerran viikon pitkistä kävelyistä olen kuitenkin toipunut aika hyvin muutaman tunnin jälkeen, niin nytkin – ei kun uutta lenkkiä suunnittelemaan.

*

 Paimionjoki sunnuntaina 9.2.2020

 Vähäjoki maanantaina 10.2.2020