On ollut niin lämmintä ja aurinkoista, ei uskoisi syksyn olevan käsillä.
Luonto valmistautuu kuitenkin jo talven tuloon – vähän niin kuin auringon
varjossa. Se näkyy eritoten lehtipuiden, varsinkin koivujen ja vaahteroiden
väreissä. Saarnikin tipauttelee lehtiään yltympäriinsä niin, että nurmikkomme
näyttää vallan ruskealta.
Pikkuhiljaa syksy taittuu talveksi. On aika haravoida pihat, nurmet ja korjata kalusteet suojaan.
Ruusumme ovat vielä parhaimmillaan.
***
Syksyn viileähkössä säässä on hyvä liikkua ja hankkia kuntoa. Samalla tulee seuranneeksi vuodenajan muutosta. Kävellessä ilma on ollut raikasta ja helppo hengittää.
Huomenna on taas kahvakuulatreeni. Mutta se huhu, että olisin viime kerralla huiskinut kuulalla niin, että kuula lensi ulos ikkunasta ja särki ikkuna, ei pidä paikkaansa. Mutta:
Ken lepohon itsensä heittää, on kuollut jo eläissään, sanoo Kaarlo Kramsu jossain.
Kauniita ruusuja. Intoa kahvakuulailuun!
VastaaPoistaKiitos! Jotkut ruusut ovat venahtaneet aivan ikkunankorkeudelle. Näen ikkunasta kahvia juodessa, kun ne tuossa punaisina heilahtelevat.
PoistaEilinen kahvakuulatreeni otti lujille. Ihan pisti pohtimaan, onkohan kuulailu liian rajua liikuntaa ikäiselleni.
Uskon, että kaikenlainen liikunta sopii kaikenikäisille. Pitää vain malttaa edetä omaan tahtiin. Kuulan voi laittaa pois ja harjoitella liikeratoja ilman painoa. Pikkuhiljaa hyvä tulee. Kiva aloittaa syksy uuden harrastuksen parissa.
VastaaPoistaTotta puhut. Oikeastaan saan jatkuvasti muistuttaa itseäni siellä muiden vauhdin keskellä, että ota nyt rauhallisesti tai tämä mukavuus loppuu lyhyeen.
PoistaViimeksi hoksasinkin tehdä kuulaleuanvedon vesipullollani, kun 4 kg oli liikaa olkapäilleni.