Tänään syyskuinen lämmin ja kaunis sää veti ihmisiä luonnon helmaan lenkkeilemään, pyöräilemään, sienestämään tai muuten vaan oleskelemaan.
Pari kyykäärmettäkin oli tullut tielle lämmittelemään. Ensimmäistä luulin kepiksi, kun oli siinä keskellä tietä jäykkänä ja vaakasuorana. Hitaasti lähestyin ja kun en tiennyt oliko yliajettu ja kuollut, etsin kivenmurikkaa heittääkseni sen lähelle. Viimein kun löysin ja käännyin, käärme olikin jo häipynyt.
Toinen taas oli niin lähellä, että olin vähällä astua päälle. Viime tingassa se sujahti ruohikkoon, ja minä tietysti pelästymään.
Eihän
sillä väliä, mitenkä perille tulee, kunhan vain perille tulee.
- Juhani Aho
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti