Viidentenä päivänä oli paluulento kotiin. Haikealla mielellä olin heti aamusta, taakse kun jäisivät niin mukavat Lontoo-päivät. Vielä sain nauttia Johanneksen valmistamaa aamupalaa, voi niin maukasta. Ja taas vilkaisu telinerakennelmaan ja naapuritaloon.
Aamupalan jälkeen teimme kivan kävelyn Norwood Parkiin ja kävelyn päätteeksi vielä vietimme rauhallisen kahvihetken Norwood New Townin kahvilassa. Siitä sitten pikkuhiljaa asunnolle pakkaamaan.
Pakatessani J. valmisti meille kevyen lounaan.
Summa summarum: Päivänä muutamana ehdimme siis monenlaista: tutustua asunnon ympäristöön, tehdä kävelyjä puistoissa, J.:n lenkkireiteillä ja muualla. Sain nauttia ikimuistoisista päivistä ja hetkistä Johanneksen kanssa.
Ihan tulee ikävä, kun ajattelenkin yhdessäoloamme, kävelyjä, aamupalatuokioita, ruokia, hedelmäkakkua, teehetkiä Gypsy Hillissä, museo- ja yliopistolla käyntiä jne. jne. Päivät muutamat vierähtivät nopeasti, mutta todella antoisasti. J. oli suunnitellut kulkemiset ja ohjelmat tarkasti – minun ei tarvinnut kuin seurata, yrittää pysyä perässä.
Iästä kai johtunee, kun ajoittain tuntui kuin Lontoo olisi muuttunut äänekkäämmäksi ja hosuisemmaksi tai hätäisemmäksi kuin ennen, tai sitten pikemminkin minä aremmaksi. Tunne voi johtua koronastakin, kun olen niin vähän liikkunut suurkaupungeissa. Bussissa ja metrossa ihmisillä enimmäkseen kasvomaskit, joillakin ei.
Olen äärest kiitollinen matkani toteutumisesta, enkä jäänyt kentälle soittelemaan…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti