Aika ja voimat eivät tahdo riittää kaiken sen lukemiseen mitä mieli halajaa. Kaiken laisia kirjoja on tullut haalittua milloin minkäkin mieltymyksen mukaan. Useimpia on vasta nyt aikaa lukea. Niin, luen ja päätän sen jälkeen, luovunko kirjasta vai pidänkö itselläni. Voisin viedä kirppikseen kirjat, joista en pidä.
Janicaud, Dominique 2008/2003. 30 päivää filosofiaa. Suomentanut Tomi Snellman. WSOY, Helsinki. 136 s.
Kirjan kannessa lukee, että Janicaud (1937–2002) on ranskalainen filosofi, joka on kirjoittanut monta arvostettua alansa teosta. Kirja tutustuttaa suuriin ajattelijoihin, kuten Platoniin, Sokratekseen, Descartesiin, Kantiin, Hegeliin ja Nietzscheen.Kirjan esipuheessa Simon Critchley (2005) kirjoittaa: ”Janicaudin mukaan filosofian peruskysymys on Hamletin ”Ollako vai eikö”. Monet näennäisesti abstraktit filosofiset kysymykset nimittäin palautuvat olemassaoloa koskeviin peruskysymyksiin: Keitä me olemme? Mitä on olemassa? Ne voivat Janicaudin mukaan herättää meissä ihmetystä olemassaolon edessä; sen edessä, että jotain ylipäätään on. Tätä ihmetystä tulee vaalia, sillä se on ehkä filosofiaa aidoimmillaan.”
Huomattavasti vaikeampaa luettavaa kuin Janicaud on Gilles Deleuze, ranskalainen filosofi (1925–1995). Ymmärtääkseni hänen kirjoituksiaan minun on palattava niihin useamman kerran. Ensimmäisen lukukerran jälkeen mieleni on täynnä kysymysmerkkejä.
Deleuze, Gilles 2007. Kriittisiä ja kliinisiä esseitä. Suomentaneet Anna Helle, Merja Hintsa ja Pia Sivenius. Tutkijaliitto, Helsinki. 229 s.
Välipaloina sain luettua huhtikuussa:
Peura, Maria 2012. Antaumuksella keskeneräinen. Kirjailijan korkeakoulu. Kustannusosakeyhtiö Teos, Helsinki. 239 s.
ja
Pamuk, Orhan 2012/1998. Nimeni on Punainen. 6. painos. Suomentanut Tuula Kojo. Tammi, Helsinki. 584 s.
Niin, siinä oli neljä luettua kirjaa, mutta taidan pitää kirjat vielä - toistaiseksi - luopuminen on vaikeaa. Toisaalta se voi olla merkki, että luetut merkitsevät minulle jotain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti