Einsiedeln - Le Puy-en-Velay

Tapaninpäivä, ja siis viimeinen päiväni Einsiedelnissä vierähti sukkelasti ja mukavasti.

Aamulla käväisin Pilgermessussa, joka noudatti lähes samaa kaavaa kuin joulumessu, oli vain paljon lyhyempi. Messuvirsiä tai -lauluja laulettiin nyt useampia. Viimeinen päättyi taas lauluun Stille Nacht.

Messun jälkeen respasta Susanna ilmoittii, että nyt suomalainen rouva on miehensä kanssa odottamassa minua.

Jo tulopäivänäni majapaikkaan tämä Susanna kertoi, että hänen hyvä ystävättärensä on suomalainen, että soittaa tälle, jos haluan tavata. "Totta kai haluan tavata, sehän olisi vallan suurenmoista", sanoin.

No niin, siellä he odottivat minua, Raija ja Rudolf. Heidän kanssaan kuluikin loppupäiväni varsin mielenkiintoisesti ja mukavasti.

Ensimmäiseksi tehtiin autokierros Sihlseen ympäri, sain kuulla tämän tekojärven historiasta ja nykymerkityksestä.

Seuraavaksi minulle esiteltiin muutenkin Einsiedelniä, sen tärkeimpiä rakennuksia jne. Ja sitten päivänvietto jatkui mielenkiintoisesti ja herkutellen heillä kotona.

Olen vieläkin ihmeissäni tästä sattumasta, että tulin juuri siihen majapaikkaan, jossa tunnettiin heidät ja lisäksi kerrottiin näistä niin hyväntahtoisista ja ystävällisistä ihmisistä minulle, jotta saisimme tavata ja tutustua.

Lyhyt yhteenveto matkanteostani: Tämä on kuudes matkailuviikkoni. Olen matkaillut jalkaisin ja välillä bussilla ja junalla Saksan Travemündestä alkaen vaihtelevien alueiden halki alas Konstanziin. Sieltä Sveitsin puolelle yhä jyrkempiin vuoristoreiteille.

Olen kulkenut läpi metsien, teollisuusalueiden, omenan-, viinin- ja maanviljelysalueiden Saksan ja Sveitsin puolella. Kulkenut kanavien, jokien ja järvien sivuitse. Yöpynyt erilaisissa majapaikoissa.

Olen kohdannut pieniä sattumuksia ja yllätyksiä, jotka ovat antaneet minulle iloa. Yksin kulkiessa pienistäkin tapahtumisista tulee merkityksellisiä.

Jo nyt huomaan, että monet vaelluksellani kokemat epämukavuudet, kuten kylmyys, eksyily, epätietoisuus reitistä, huoli yöpymisestä, värjöttelyt bussipysäkeillä jne. ovat jäämässä unholaan.

Mutta tähän päivään. Ehkä olin jo maininnut, että on aika vaihtaa maisemia ja maata. Sveitsi on meikäläiselle kahvinjuojalle kallis maa. Yksi cappuccino maksaa  viisi euroa ja risat, niin hyvä jos yhden kupposen raski ostaa.

Eilen aamusella kävelin juna-asemalle ja ostin lipun Ranskaan Le Puyhin. Le Puy-en-Velay on yksi perinteisistä pyhiinvaeltajien kokoontumispaikoista kuten esim. Ulm, Konstanz ja Einsiedeln.

Täältä alkaa Via Podiensis (G 65), yksi Ranskan neljästä pyhiinvaellusreiteistä Santiago de Compostelaan, jonne matkaa on 1500 kilometriä.

Tuumailen itsekseni: Kummallista, että minun tänne nyt piti tulla, ei mitään tolkkua. Ei mitään järkeä, en osaa sanakaan ranskaa, reitti aivan tuntematon, useimmat majapaikat suljettuja jne. No, on sentään saksankielinen opaskirjanen.

Ei auta järkeilyt, aamulla lähden reitin ensimmäiselle etapille. Tänään olen tutustunut mahtavaan Notre-Damen katedraaliin, sen ja keskustan ympäristöön ja selvittänyt turisti-infosta reittiä ja majapaikkoja.

Oli lämmin ja aurinkoinen päivä käyskennellä. Saa nähdä, miten pitkään näin otolliset ilmat täällä päin jatkuvat.