Ja muutenkin kerännyt voimia huomiselle taipaleelle, toisin sanoen lueskellut muun muassa opaskirjoja ja käynyt vain iltapäiväkahvilla.
Kulttuuriset riennot jäävät tällä matkalla, keskityn siihen, mitä tie tuo näkösälle.
Parhaillaan luonto kasvustoineen lepää ollen näin talvikaudella eri tavalla kaunis kuin kevät- ja kesäkaudella.
Ruskea- ja harmaasävyisessä ympäristössä on eräänlaista hartautta ja jylhyyttä. Tummanvihreä metsä sammalpeitteineen ilmentää voimaa ja suojaa. Sen raikkaudessa on helppo hengittää ja kulkea.
Odotan aamua. Saa nähdä, kun aamupalan jälkeen olen pakannut rinkkani, astunut ovesta ulos, haistellut ilmaa, kävellyt bussipysäkille ja ajanut keskustaan rautatieasemalle, mihin sitten vaelluskengät johdattelevatkaan, minut ja punapään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti