Miettiessäni katsoin taas kerran pakattua rinkkaani. Sanoin sille, että kuules punapää, mitäs meinaat, otetaanko bussi, juna vai jatketaanko patikointia seuraavaan kohteeseen. No, hiljaa se oli.
Täksi päiväksi luvattiin lämmin ja aurinkoinen sää. Ja todella, taivas oli jo aamusella miltei pilvetön. Kolme ensimmäistä vaelluspäiväni Sveitsissä ovat olleet sumuisia ja pilvisiä.
Sanoin vielä punapäälle, että kyllä meidän nyt pitää ainakin yksi etappi aurinkoisenakin päivänä patikoida. Niin, se sanoi, mutta sulla ei ole sauvoja.
Ja hyvä kun tuli lähdettyä kävelemään. Sain kokea kunnon vuoristokävelyä - ylös ja alas - aina Fischingenistä, heti mahtavan kirkon ohitettuani Stegiin saakka. Nousua nousun perään yhä ylemmäs ja ylemmäs. Välillä pysähtelin huilaamaan ja ihailemaan kauniita maisemia.
Aurinkoinen päivä oli houkutellut monia retkeilijöitä ja kuntoilijoita liikkeelle. Muutamien kanssa tuli juteltua ja vaihdettua kuulumisia.
Yksi pariskunta ehdotti poikkeamista Schwabenwegenistä ja kiipeämään vielä ylemmäs. Sanoivat, että näin hienona päivänä näen koko vuoriston paremmin kuin missään muualla. Ja siellä on Berggasthaus Hörnli, jossa voi ruokailla ja juoda kahvit.
No, sinne ylös tietysti innostuin kiipeämään raskaan rinkkani kanssa vaikka olin jo aika puhki. Ja se nousu oli kyllä enemmän kuin 50 metriä, mutta pitkin matkaa maisemat olivat huikean kauniita.
Jo kaukaa näin Berggasthausenin ja ajattelin hyvää kahvikupposta. Tässä vaiheessa ei tullut mieleen, että minulla on edessä on pitkä, valtavan pitkä ja jyrkkä lasku alas Stegiin, pieneen kylään.
Berggasthausen oli tupaten täynnä ruokailijoita, ja ulkonakin ihmisiä istuskeli siellä täällä päivästä ja näkymistä nauttien.
Tilasin lämpimän ja maukkaan vihanneskeiton. Päälle otin jo pitkään kaipaamani kahvikupposen. Vasta tämän jälkeen jaksoin kävellä ympäristössä ja valokuvata vuoristonäkymiä.
Paikan nimi on Sternenberg - Hörnli. No, siellä ylhäällä oli helppo ihastella näkymiä vuoristohuippuihin. Mutta sitten jouduinkin aika lujille alastulossa.
Reitti oli välillä kivinen, jäinen ja luminen ja taas niitä rappuja vaikka kuinka. Varasvuoren rappuharjoitteluni oli aivan hepposta tämän rinnalla.
Ihastelin siinä laskeutuessani ohittajia, jotka puolijuoksua painelivat vuorta alas välittämättä kivenmurikoista tai liukkaudesta. Minä taas taisin astella liiankin varovaisesti alas katsellen mihin koloon tai juurakon väliin jalkani asetan. No, kellään ei ollut vaellusrinkkaa kannettavana, joillakin vain pienen pieni reppu.
On näillä sveitsiläisillä täällä mahtavat retkeily- ja kuntoilureitit, tarpeeksi mäkiset ja jyrkät.
Tulin viimein Stegiin ja ihan juna-aseman edustalle. Vähällä olin, kun majapaikasta ei ollut tietoa, sillä jatkaa. Mutta kello oli jo melkoisesti, ja olin kuullut, että kylässä voisi yöpyä, niin etsimään vaan.
Ohikulkijalta kuulin, ettei ole kaukana Pilgerherberge, että on tuolla mäen laella vanhassa maalaistalossa.
Sinne mäen laelle olikin aika nousu. Tie oli liukas ja jyrkkä. Ajattelin, miten pääsen alas täältä, jos Herberge on suljettu tai täynnä. Suotta sitä murehdin, auki oli, mutta kauhean kolkko ja kylmä paikka.
No, pääasia, että sain yösijan. Kiitollinen saan olla päivästä: jaksamisesta haasteellisella etapilla, juttutuokioista ja suurenmoisista näkymistä.
Hei Silja!
VastaaPoistaHuikeita ovat Sveitsin maisemat ja hyvä että sait nauttia aurinkoisesta päivästä.
Hyvän joulun toivotukset meiltä täältä Sevillasta Sinulle!
Jos vaikka joulupukki tuo Sinulle ne vaellussauvat :)
Voi oikein hyvin!
S & G