Aurinko oli tulollaan aloittaessani Louisen kanssa päivän etappia. Aamut ovat erityisen kauniita.
Tuolla Louise painelee. Olimme sopineet, että hän menee omaa tahtiaan ja minä omaani.
Noin seitsemän kilometrin jälkeen oli onneksi baari auki ja saatoin tankata. Tuhdisti vaan kului aikaa lounastaessani.
Todella kaunista, upeita näkymiä etappilla, mutta jestas, niin hidaskulkuista kiivetä aina vaan ylemmäs ja ylemmäs.
Luulin olevani melkein perillä. Kuljin asvaltoitua tietä pitkin, mutta sitten näin kyltin sojottamassa metsän suuntaan, jossa luki että 6.5 kilometriä Sauguesiin.
Ajattelin, että sinne en enää näin myöhään ja hämärässä lähde, että kuljen tätä tietä pitkin. Ja ensimmäinen auto kun tulee, pysäytän sen.
Eikä aikaakaan, kun auto tuli, siten vaan käsi pystyyn. Ja kas, auto pysähtyi ja pariskunta siinä oli menossa Sauguesiin ja pääsin kyytiin.
Jestas, mikä helpotus! Olivat vielä niin ystävällisiä, että veivät minut majapaikan oven eteen. Siellä nuori Louise oli jo ollut pitkään ennen minua.
Söimme iltapalan yhdessä, ja kerroin kiitollisena, miten hyvin minulle taas kävi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti