Ravensburg...

Majapaikkani Jugendherberge sijaitsee aika korkealla Veitsburgilla. 

Rauhalliset oltavat minulla täällä, ei muita neljän hengen huoneessa. Pihapiiri on suuri.

Mahtavat näkymät täältä on kaupungin ylle, oli sitten sumuista tai selkeää. Kesällä historiallisessa ja kauniissa ympäristössä on varmasti vielä mukavampaa istuskella ja käyskennellä.

Aamulla rouvan kanssa oli mukava juttutuokio. Tuntuu, että monet ihmiset tietävät nyt paljon enemmän Jakobswegenistä kuin ennen tapaamistani. Tämäkin rouva oli niin vaikuttunut matkailustani, kulkuni esittelystä, ettei hyvästeistä ja halauksesta meinannut tulla loppua laisinkaan.

Eilen illalla taas olin vakaasti mieltä, että aamulla eteenpäin. Mutta kas kun tuli aamulla aika pakata rinkkaa, katselin sen tumman punaista ilmettä, joka tuntui sanovan, että eipäs hättäillä. Totta, mietin, monen tornin kaupunki, kyllä siihen kannattaa nyt tutustua, kun kerran olen täällä. 

Ensin kävelin rappuja alas, ja sitten pätkän Philosophenwegeniä pitkin ja vielä valtavan määrä rappuja alas, vasta silloin olin keskustassa. 

Päivästäni ei tullut siis rinkkakävelyä, vaan flaneerasin vähän siellä täällä keskustaa katsellen. Turisti-infosta sain sen verran selville, että tiedän reitin alun.

Päivä päivältä alkaa arveluttaa vaeltelu Jakobswegenillä. Kellään ei tunnu olevan muuta käsitystä reitistä kuin nimi ja jonkinlainen hämärä oletus sijainnista.

Minua ei paljon auta, jos keltainen simpukka on reitin alussa ja lopussa. Lieneeköhän saksalaista nuukuutta ohjeistuksen vähyys itse reitillä.

No, hällä väliä, kunhan nyt joten kuten pääsen Konstanziin.

Sumuinen ja viileä aamu muuttui päivän mittaan mukavan aurinkoiseksi ja lämpimäksi.

Kirjakauppoihin ja antikvariaatteihin minun oli vaikea olla pistäytymättä.

Huominen on vielä varmistamatta, katsotaan mitä rinkka sanoo.