Oberdischingen - Laupheim

Eilen torstaiaamusella pakkanen oli taas maalaillut maisemat kuurallaan satumaisen kauniiksi. 

Tiheä sumu vielä lisäsi tätä kauneutta. 

Päivän kävely alkoi ensin hyvin, suorastaan lennokkaasti. Seurailin keltaista simpukka -symbolia. 

Mutta kuinkas sattuikaan, hävitin symbolit tai niitä vaan ei enää ollut. 

Ainakin kolme tuntia olin kävellyt eikä minulla ollut aavistustakaan missä olin. 

Tiesin kyllä, että upea, suuri Donau oli siinä vierellä. 

Seurailin sitten näitä merkkejä, mutta kovasti epäröiden. 

Aloin aavistaa, että olin ajautunut vaellusreitiltä todella kauas. Välillä pelkäsin, että taidankin olla menossa takaisin Ulmin suuntaan. 

Ei auttanut muu kuin hakeutua lähimmälle bussipysäkille. Pysäkkikyltin mukaan olin jossain Nasgenstadtin kylässä ja bussilla pääsisin Laupheimiin. 

Opaskirjasta katsoin, että sellainen paikka on vaellusreitin varrella ja että monen kävelytunnin jälkeen en ollut edennyt kovin kauaksi. 

No siinä odottaessani tutkailin paremmin opasta. Sen mukaan olin lähtenyt kulkemaan aivan vastakkaiseen suuntaan kuin piti. Olin sekoittanut paikat Öpfingen ja Äpfingen. Aamulla Äpfingen oli minulla päämääränä. 

Hiljaista oli kylässä, yhtään ihmistä ei missään. Vastapäätä oli kaunis kirkko, niin kuin on olllut joka kylässä tähän mennessä. Kuuntelin kirkonkellojen soittoa puolen tunnin välein. 

Ja tulihan se Laupheimin bussi noin tunnin kuluttua. Laupheimissa sitten kiiruma kaupal kahville, olihan jo iltapäivä. 

Laupheimissa pyörinkin lopun päivää. Yritin selvittää, miten edetä. Kävi ilmi, ettei mitään suoraa yhteyttä ole mihinkään, ei junalla eikä bussilla, joten yöksi oli jäätävä ja vasta aamulla reitille kävelemään. 

Onneksi pääsin viimein hyvään ja edulliseen majapaikkaan - ainakin pari oli suljettuna ja tämäkin puoliksi suljettu. 

Ruokaa ei saanut, mutta iltapalaksi sain huoneeseeni kahvia, juustosämpylän ja paistetun kananmunan - ja kaikki veloituksetta. Kyllä minun kelpasi - päivä päättyi jälleen kerran onnekkaasti.