Eilen näet majapaikan respastakin soittivat yöpymislistani kahteen puhelinnumeroon ja tarkistivat, voinko yöpyä Meckenbeurenissa.
Ei onnistunut niihin mennä, sillä toinen majapaikka on suljettu loppuvuodeksi ja toista ei kuulemma enää ole. Toisin sanoen 15 kilometrin jälkeen ei ole tietoa majapaikasta, eikä kahvistakaan.
Mutta minulla oli kova into päästä Jakobuswegenille - pois taas kaupungin vilinöistä ja kirjakauppojen houkutuksista - ja metsän rauhaan.
No niin, liikkeelle nyt vaan ensin, tuumin, lopullinen päätös sitten, jos simpukkaa ei löydy.
Laskeuduin alas rappuja pitkin nyt rinkka selässä Veitsburgin korkeuksista Philosophenwegeniä. Tietä reunustavat infotaulut filosofiherroista Adorno, Heidegger, Nietzsche, Bloch, Kant ja Wittgenstein.
Mutisin punapäälle, että mitä nuo herrat siinä virnuilevat, ei ole ihminen paljon heidän viisauksistaan muuttunut: Vielä soditaan, on väkivaltaa, nälänhätää, eriarvoisuutta ja luonnon tuhoaminen sen kun vaan jatkuu. Mutta onpahan joillakin puuhaa heidän aivoituksiaan arvuutella ja selitellä.
Niin, filosofiaa tutkailevat kahdenlaiset ihmiset: ne jotka yrittävät ymmärtää elämää, elämistä ja itseään ja ne, jotka yrittävät todistaa oikeiksi mainittujen filosofien ja muidenkin viisauksia ja aivoituksia.
Punapää tuntui tähän sanovan, että oles ny, katso vaan eteesi, ettet kompastu.
Keltainen simpukka löytyi. Ja nyt kun olin vauhtiin päässyt, oli vaan kuljettava, päättyi päivä sitten miten vaan.
Metsätiellä oli tyyntä ja hyvä ilma kulkea.
Reittikin oli hyvin merkitty, sanoisinko parhaiten tähän mennessä.
Päivän ensimmäinen juttutuokio minulla oli joulukuusen hakijan kanssa. Tästä minulle tulee joulun tuntua, ei joulumarkkinoilta eikä kaupungin jouluvaloista ja kimalluksista.
Metsuripoika päästi minut sentään menemään.
Ja jälleen tuoreen havun tuoksua huumaavaa.
Mutta sitten menin väärälle reitille ja oikeastaan koiraherran ohjeistuksesta. Hänellä ei ollut tietoa Jakobwegenistä, mutta neuvoi silti. Olisin vaan pitänyt pääni, sillä hetken kuluttua en tiennyt missä olin, eikä ainuttakaan simpukkaa näkynyt missään.
No sitä sitten vaan kuljettiin ja kuljettiin, kunnes tulin autotielle. Olin ollut lähes viisi tuntia reitillä, tehnyt taas ylimääräisiä kiemuroita, rinkka ja väsymys alkoivait painaa. Bussipysäkki sattui olemaan siinä vieressä, jäin sitä odottamaan.
Bussilla kahden aikoihin pääsin Meckenbeurenin rautatieasemalle, sieltä junalla Friedrichshafeniin ja bussilla satamaan. Vasta siellä join kunnon kahvit, aamukahvista olikin jo aikaa.
Tämän jälkeen etsin Katamarin Konstanziin, joka lähtikin kolmen minuutin päästä Bodenseelle.
Päivä oli sumuinen ja alkoi jo hämärtää.
Juna-asema oli siinä lähellä. Sain kuulla missä turisti-info on. Sieltä sain vähän enemmän tietoa, kuten missä sijaitsee Jugendherberge ja miten sinne pääsen.
No, vielä piti ottaa bussi majapaikkaan. Ja vasta viiden jälkeen olin perillä turvallisesti ja lopen väsyneenä, mutta hyvillä mielin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti