maanantai 12. joulukuuta 2016

Steinhausen - Bad Waldsee

Eilen iltapäivällä kävin varmistamassa tämän päivän reitin alkua.
Kävelin kokin ohjeiden pitkin pyörätietä kunnes tulin risteykseen. Mukavasti siinä oli kokoontunut pieni porukka, saatoin siis kysäistä, etten heti valitse väärää tietä.

Siinä sitten kehkeytyikin pitkä Jakobswegin esittely. Sanottiin, että teitä on useita. "Nämäkin molemmat ovat, millaista tietä haluat kulkea? Tämä kevyenliikenteentie on helppo kulkea, mutta pitää varoa autoja. Metsätie on lyhyempi ja mukavampi kulkea, niin että kumpaa haluat kulkea?" 

Sanoin, että mieluimmin kuljen metsätietä, mutta pelkään että eksyn. "Paljon mahdollista", sanoivat.

Sovittiin, että yksi miehistä lähtee näyttämään kohdan, missä on mahdollisuus lähteä väärään suuntaan.

Oltiin kuljettu aika pitkään ja puheltu sitä sun tätä. Mukavaa seuraa mies oli, olisin  voinut siinä kävellä vaikka kuinka pitkälle, mutta alkoi tuntua, että minun pitää palata. Ja muutenkin oudoksutti ilman rinkkaa näin pitkälle kävellä. No, mies jatkoi kulkuaan, pääsee jostain sieltä kotiinsa.
Majatalossa varasin pöydän. Ajattelin tankata kunnolla ja muutenkin on kiva nähdä iltafiilistä siellä.
Illalla tuijottelin vielä opaskirjastani.

No,aamusella vaellukseni sujui helposti, ei tarvinnut empiä mihin suuntaan. 
Yllätyksekseni yhdessä kohtaa reitillä oli hakkuutyöt käynnissä. Hetken emmin, mistä kohtaa jatkan. Oli näet oksia, havuja, märkää mutaa siinä keskellä reittiä. Katsoin, mistä kohtaa helpoiten pääsisin kipuamaan metsän puolelle. Pitkään minun ei tarvinnut metsässä rämpiä, kun reitti oli taas hyvää metsätietä.
Metsän raikkaus ja juuri kaadettujen puiden, pöllien ja havujen tuoksu siinä ympärillä tuntui ihmeen hyvältä ja virkistävältä.

Sitten vastaan tuli kolme sauvakävelijää, naisia, puheltiin siinä aika pitkään. Harmi, etten hoksannut ottaa valokuvaa, enkä siitä eilisestä miehestäkään. Miten se onkin niin vaikeaa muistaa. No, taitaa vaatia minulta erilaista rohkeutta tuntematonta kuvata.

Ihmiskohtaamiset vaellusreitillä ovat ainutkertaisia; heitä en enää tapaa. Olen siinä kasvokkain, kuuntelen, vastaan kyselyihin, kerron ja kysyn itsekin jotain, se hetki, ihmisen läsnäolo ja tunnelma viivähtää siinä hetkessä hetkisen.
No nyt muistin ottaa kuvan juttutuokion päätteeksi aidosta sakemannista.
Pidin lähes tunnin paussin tässä paikassa. 
Nämä iloiset ja ystävälliset ihmiset auttoivat majapaikan etsinnässä. Olivat kuulemma käyneet Espanjassa kolmesti vaeltamassa.

Kaiken kaikkiaan oli upea kävelypäivä, lämmin ja aurinkoinen. Saavuin Bad Waldseehen hyvissä ajoin iltapäivällä. Mutta kyllä tuntuu yli kahdenkymmen kilometrin taivallus jäsenissä.

1 kommentti:

  1. Hyvää Lucian-päivää ja kiitos postauksesta. Sitä lukiessa saattoi tuntea raikkaan metsän tuoksun. Olipa onnistunut Sinun vaelluspäiväsi, mukavaa!

    S & G

    VastaaPoista