Münchwilen - Fischingen

Majapaikan aamupala oli niukka, mutta riittävä: leipäviipaleita, voita, marmeladia ja kahvia.

Illalla tuntui, että on pidettävä lepopäivä. Kivisti vähän joka jäsentä ja lihasta. Kummasti sitä vaan taas toipui ja tokeni, aamulla ei jälkeäkään vaivoista.

Herrat vähän katselivat ihmeissään, kun astelin sisään Gasthausiin. Aikamoinen tupakankatku oli vastassa. Punapääkin harmistui, sanoi että koetas nyt juoda se kahvis, ei tämmöses kärys voi olla.

Pitkän matkan kuljin neitokaisen kanssa. Hän päivitteli vaellustani, että yksin ja tähän vuodenaikaan jne. "Ei kukaan täällä nyt vaeltele, vallan tavatonta!" Kaikesta en saanut selvää. 

Kertoi suunnittelevansa vaellusta Italiassa, ja sitä varten on tarkoitus harjoitella seitsemän kiloisella rinkalla. En kehdannut sanoa, mitä minun rinkkani painaa.

Tässä päivän ensimmäiset rappuset, lisää oli tulossa. Punapää taisi muistuttaa, että missäs ne kävelysauvat ovat, eikö pitänyt hankkia.

Tänään oli  pilvistä ja sumuista. Luntakin on satanut, ehkä enemmänkin, sillä paikoin näytti kuin olisi aurattu.

Pitkä, pitkä nousu, mutta tässä vaiheessa vielä aika loiva.

Täällä olen aika korkealla. Jollei olis olluti tiheää sumua, olisin nähnyt aika pitkälle. Huikaisevan kauniita näkymiä ihastelin tämän tästä.

Tässä kohtaa, kun polku kapeni ja jyrkkeni, punapää alkoi varoitella, sanoi että katsos nyt vaan eteesi tai minä keikautan sinut alas tuonne kierimään kuin lumipallo.

Vaellusreitti viettää pitkän metsäreitin jälkeen alas Fischingenin kylään. Vasta siellä näin ensimmäisen vastaantulijan.

Tämän päiväinen etappi ei ollut kovin pitkä, mutta mukavan vaihtelevainen ja rankkakin jyrkkine rappusineen, lumisine nousuineen ja laskuineen. Varovainen sain olla, puiden juurakot olivat liukkaita.

Kiva ja helpottava tunne, kun selvisin moisesta urakasta.