Syy olla liikkeessä – sydän vahvistuu: 1/6

Hyinen Vähäjoki. Pakkasta -7 astetta. Edelleen on kovin, kovin niukasti lunta täällä Varsinais-Suomessa. 

Tuima pakkaskeli sai tänään vähän nikottelemaan, lähteäkö lenkille lainkaan.

Lenkeillä ja raivauspuuhissa on ollut aikaa miettiä (so. motivoida itseä) kuntoilun hyödyllisyyttä ja tärkeyttä, niin nousee syyksi ensimmäiseksi sydämen vahvistaminen. 

Kävely ja yleensä säännöllinen kuntoilu lisää kehon kykyä ottaa happea ja näin ollen myös lihakset saavat happea. 

Juuri kuntoilun säännöllisyys edesauttaa sydämen vahvistumista, jolloin se jaksaa pumpata enemmän verta joka lyönnillään. 

Hyvä kunto edistää verenkiertoa, laskee verenpainetta ja vilkastaa aineenvaihduntaa. Jotenkin noin se menee ja kunto nousee. 

Katson ulos harmaalle pihalle; päästä jalkasi kävelemään, ole liikkeessä. Yksinkertaista!

Pöheikön raivausta

Tänään kävin toistamiseen, siis tämän vuoden puolella, taimikkoa hoitamassa. Sää suosi puuhaani: pakkasta vain pari astetta ja lähes tyyntä. Maa pehmeässä kuurassa.

Tullessani palstalle korppi raakkui lähistöllä, näkyviini ei tullut, vaikka sitä kutsuin.

Kilometrejä raivauspuuhassa ei paljon kerry eikä hengästymistä. Mietinkin, laskenko puuhaa lainkaan kuntoharjoitteluksi. Mutta sitten toki; hiki nousee pintaan sahatessa ja rankojen siirtelystä. Pitää kurkotella, kiskoa, harppoa, kömpiä jne. Kyllä on varsinaista kuntoharjoittelua, sanoisinko voimailua. 

Tämä toinen kerta sujuikin jo vetreästi ja ripeämmin kuin eka kerta. Toivonkin vielä muutamia tällaisia vähälumisia pienpakkaspäiviä, jotta homma etenisi. Mutta kyllä kunnon runsasluminen talvikin kelpaa, voisin sitten kokeilla suksiani. 

Kuin kevättä pitäisi

Eilen perjantaina pienen pihakierroksen jälkeen lähdin kuitenkin lenkille, en malttanut pitää huilipäivää. Lauha, lähes tuuleton sää suosi vähän pitempää lenkkiä. 

Palatessani suuri keltainen orvokki helotti kuin pieni aurinko ikkunan alla. Ihmeellistä! Siinä se ikään kuin toivotti valoisia ja parempia päiviä uutena vuonna. 

Aamulla kävin katsomassa orvokkia, jospa harhaa näin. Mutta en, siinä se pienessä pakkasessa värjötti.

2.1.2021

Marraskuussa viimeksi kävin metsäpalstalla, ja nyt kun sää vaikutti otolliselta pakkasin sahan ja kypärän autoon, evästä mukaan ja menoks.

Kolmisen tuntia pikkuhiljaa pöheikössä hääräilin. Maa oli vähän kohmeessa ja paikoitellen märkää. Oksien päälle ei parantunut astua sen verran liukkaita olivat. 

On se semmoinen pöheikkö, ei kannata paljon ympärilleen tsiikata, ettei epätoivo iske. Riu’un kun kohtaan, saha soimaan. 

On siellä kuitenkin niin mukavaa hääräillä… Kylmempää ennustettu ja luntakin, joten seuraavaa kerta voi kestää.

Uusi vuosi, uudet kujeet

Tuo kulunut sanonta tarkoittaa mulle: Mitä tuokaan uusi vuosi 2021 tullessaan! Uuden vuoden ensimmäinen päivä avautui lauhana, plusasteisena ja nurmikot vihreinä. Taivas on harmaa kuin lapsuuteni villavanttu. (Varressa oli kyllä aina kauniita väriraitoja.)

Tänä uutena vuonna varmaa on Britannian ero EU:sta, lopullisesti. Ja sekin että Portugali on nyt Saksan jälkeen EU:n puheenjohtamaa puolen vuoden ajan. Sen sijaan varmaa ei ole näiden seikkojen seurauksista. 

Kolmanneksi varmaa on, että koronaviruspandemia jatkuu, jatkuu siis taistelu sen hillitsemiseksi. Varmuutta ei ole miten pitkään taistelu jatkuu, vaikka koko ihmiskunta rokotettaisiin. 

Rohkenen vielä lisätä näihin varmuuksiin senkin, että kuntoharjoitteluni jatkuu, varmuutta ei ole… No, tänään on lepopäivä, eilen jumppapäivä muutaman voimaharjoitusliikkeen kera. 

Kuntoiluuni liittyen motivoivaa on havaita, että jo parin lenkin jälkeen painokäyräni muutti suuntaa, alaspäin. 

Tykkään näet seurailla ja kirjata ylös mm. edistymistäni kuntoilun saralla. Niin olen aina tehnyt. Todisteena on useampi vihko manuaalisesti kerätystä datasta (no onhan taukoja ollut). Nyt apuna on terveysappi ja vempaimet, ja sitähän tämä blogikin on: seurailua ja motivointia. No, katotaan. 

Vuonna 2020

 Kertailessani nykyistä vuotta niin se ei ollut muuten hullumpi vuosi ankeasta koronavuodesta huolimatta. 

Tammikuussa Saariston polun vaellus noin 11,6 km. Sen jälkeen aloinkin koko kevään ajan tehdä pidempiä lenkkejä. Tähtäimenä oli lähteä pyhiinvaellusreitille Espanjaan, mutta se meni pandemian takia mönkään. 

Helmikuussa oli mielenkiintoiset Caminopäivät Tampereella, tuli ahnehdittua mustaa makkaraa. 

Huhtikuun lopulla aloitin taimikonraivaukset palstalla. Sitä varten justeerattiin raivaussahaa ja hankittiin oivallinen akkumoottorisaha. Mahdottoman kivaa aikaa, sain apuvoimia ja rastattiin siellä taimien kyljessä. 

Raivaushommaa ahnehdin liikaa, aivan kuin olisin ollut superkunnossa. Juhannuksen aikoina olinkin sitten lähes toimintakyvytön kolmen kuukauden ajan. Alkoi sen päiväinen juokseminen lenkkien sijasta terveyskeskuksessa, verikokeissa, fysioteramiassa ja osteopaatilla. Onneksi ei mitään vakavaa ilmennyt: ylikunto, kehon kuivuminen – jotain tuon tapaista, mutta veti kuntoni nollaan. Siitä kärsiä vieläkin, sillä nyt on tekemistä päästäkseni edes keväiseen kuntoon. No, periksi ei anneta. 

Marras- joulukuussa opiston dekkarikurssi oli kiva ja jännä. En olisi uskonut, että saan dekkarinovellin aikaiseksi. 

No, nuo nyt tuli mieleen mainita tässä vuosiyhteenvedossani. 

Iloa, valoa ja kaikkea hyvää uuteen vuoteen 2021!

Lunta sittenkin

Juuri eilen puhuin lumettomuudesta, niin eikös aamulla ollutkin maa ohuen lumikerroksen peittämä. Ei kuitenkaan pitkään, suli siitä sitten sohjoksi ja lähes olemattomiin.

Hyvä kun tuli katsottua Icebugit valmiiksi. Ne vaan jalkaan ja menoksi. Oikeastaan ei ollutkaan liukasta, suojakeli näet. Mutta hyvät olivat jalassa, estivät jalkateriä lipsumasta sohjokohdissa. 

* 

Tällä kertaa mietin astellessa, että mikäs mua on veltostuttanut ts. pidättänyt viime aikoina lähtemästä useammin lenkille. Jouluaikaakaan en voi kokonaan syyttää eikä arkitoimia. 

Kyllä yksi syy on lukuvimmani: kirjat, kirjat, lukematon määrä kirjoja lukematta. Toiseksi kynäileminen ja kolmanneksi sanoma- ja muut lehdet. Kaikki nuo vaativat liikaa istumista ja paikallaan oloa. Liikkumattomuus ja paikallaan olo, se jos mikä veltostuttaa! 

No, mitä tehdä? Suunnitelmallisuutta näihinkin puuhiin, mikä tarkoittaa valintoja; tarkemmin valittava miten paljon käyttää aikaa mihinkin puuhaan. Jaahas, nyt tulenkin ajankäyttöni rustaamiseen. Siihen en ryhdy! Riittäköön priorisointi: Liikunta ykköseksi! Miksi? sitäkin on hyvä miettiä, vaikka seuraavalla lenkillä. Miettiä ihan vaan motivaation takia.

Lumeton Vähäjokipolku

Maisemat ovat lumettomia, ei ole lunta valaisemassa hitustakaan. Ainoa valkoinen läiskä on tienpenkkaan heitetty tai kulkeutunut kasvomaski. 

Pihamaallamme sellaisen kun näin, hihkaisin: Nyt on löytynyt uusi vieraslaji!

Vaikka Vähäjokipolku on lumeton, on se paikoitellen jäinen. Mutta ei vaaraa, pitää vaan astella kunttaisella penkalla. Ja jos on oikein paha paikka, lisää vaan vauhtia niin eipä ehdi kupsahtaa. 

Tuli kyllä mieleen etsiä Icebugit ja kävelysauvat framille. Olisivat sitten ovensuussa valmiina siltä varalta, että tiet liukkaammiksi muuttuvat. 

Päivän lenkillä tuli sekin mieleen, että olen tässä jo tovin kuntoilun kanssa vetkutellut. Nyt on korkea aika laittaa taas uusi vaihde päälle. Se tarkoittaa, että enemmän suunnitelmallisuutta lenkkeilyyni. Ja se taas meinaa, että nousujohteisuutta km-määriin, -aikaan ja myös vaihtelevuutta harjoitteluun. 

Näihin tykö myös voimaharjoittelua, tietysti, miten sitä muuten voimaa ja kestävyyttäkään saa… No, katota, iisisti otan, vaikka R tuossa kannustaa: ”Sun pitää alkaa harjoitella kaksi kertaa päivässä!”