Santiago de Compostela - Madrid - Helsinki

Maanantai (18.12.) oli tällä kertaa viimeinen päiväni Santiagossa. Illalla puoli kymmeneltä istuin bussissa ja tiistaiaamuna (19.12.) kahdeksan kieppeillä (bussi noin 40 min myöhässä) olin Madridin lentokentällä. Finnairin suora lento oli puoli yhdeltätoista, joten hyvästi oli aikaa.

Koska bussi lähti vasta illalla, minulla oli koko päivä aikaa kiirehtimättä lounastaa ja kahvitella. Oli pakkasaamu. Väki kujilla ja toreilla alkoi liikuskella vasta siihen aikaan.

Sain jättää rinkkani päivän ajaksi majapaikkaan, joten oli helpompi flaneerailla ympäriinsä. Kävin muun muassa kirjakaupassa, pyhiinvaeltajien museossa ja katedraalissa vielä kertaalleen.

Viimeinen lounaani Santiagon vanhakaupungissa: Ensin söin hyvää keittoa aineksista berza, nabiza, grelo ja repollo (en tiedä, mitä ovat suomeksi).

 Pääruuan sanottiin olevan kalaa. Kyllä kalaa, mutta mustekalaa, outoa minulle.

 Santiago de Compostelan vanhakaupungin osassa on paljon viehättäviä kujia.

Ja iltasella sitten alkoi kotimatkani. Olipa sekin kokemus, nimittäin istua nyt koko yö pimeässä bussissa. Aivan suoraan ei mentykään Madridin lentokentälle, vaan pysähdyttiin muutaman kerran tauolle. Ensimmäisenä kertana pelästyin, kun yhtäkkiä ihmiset tekivät lähtöä, että mitä nyt, pitääkö vaihtaa bussia. Kuljettajan espanjankielisestä kuulutuksesta en näet saanut selvää.

No, seurailin tilannetta: baariin juoksivat kahville, tupakoimaan ja evästä ostamaan jmv. Mutta tuli se bussin vaihtokin vielä eteen ja vähän odottamatta Madridissa, sillä lippua ostaessa siitä ei pukahdettu mitään.

Vaikka bussi oli myöhässä, olin terminaalissa ajoissa ja ehdin hyvin Finnairin lähtöselvityksessä ottaa yhteen espanjattarien kanssa Virkailija ei olisi millään sallinut rinkkaani käsimatkatavaraksi vaan halusi sen ehdottomasti ruumaan ja minä en. No, siitä kehkeytyi aikamoinen köydenveto.

Pakko se on käsimatkatavaraksi saada, kun tullessakin sain ja Finnairilla on suuremmat mitat, sanoin. Mutta ei. Kevensin rinkan painoa siirtämällä tavaraa päiväreppuuni, mutta sekään ei auttanut. Välillä soitin Finnairin asiakaspalveluun, mutta turhaan.

Loppujen lopuksi kävin kolme-neljä kertaa saman virkailijan luona inttämässä ennen kuin hän äkisti suureksi hämmästyksekseni hellitti, laittoi lapun rinkkaan käsimatkatavaran merkiksi, antoi maihinnousukortin ja toivotti hymyillen hyvää matkaa.

Niin, nyt jostain syystä hän, itse ystävällisyys, ja kuin eri ihminen. Soittaessani asiakaspalveluun näin, että jotain palaveria kaikki kolme Finnairin virkailijaa pitivät vilkaisten välillä minuun.

Pikku episodi päättyi hyvin - ja olin tyytyväinen itseeni, kun en tullut antaneeksi periksi - työvoitto tämä oli, kerrassaan.

Kuitenkin suurempi työvoitto oli taas kerran päästä caminoltani turvallisesti lämpimään kotiin, jossa kaikki reilassa.