Tui - Porriño

Aamulla olin ulkona jo ennen kahdeksaa ja huomasin, ettei ihan niin aikaisin kannatakaan lähteä. Oli näet aika hämärää ja tuskin erotin keltaisia nuolia, opastesymboleja,  rappusten nurkilla ja talojen kulmilla.

Siinä puolihämärässä kulkiessani ajattelin, että kyllä tämä kävely täällä caminolla on suurenmoista. 

Kuura, aamuinen usva ja savut horisontissa tekevät näkymät aavemaiseksi ja se hiljaisuus ja caminon metsäiset tuoksut ympärilläni on upeaa. 

Jossain kauempana jokunen koira räksyttää silloin tällöin, kukko kiekaisee, metsässä rapisee oudosti. Se saa minut pysähtymään. Huomaan, että kuura puiden lehvästöissä sulaa suuriksi vesipisaroiksi ja herättelee aluskasvillisuutta ja kunttaa, niin että rapina käy. Mutta kyllä siellä pikkulintusetkin pyrähtelevät, kuten mustarastaat ja punarinnat.

Tänään oli paljon väkeä vaeltamassa ja pyöräilijöitä.



Ihan huomaamatta tulee käveltyä kilometrejä. Tänäänkin kuljin loppujen lopuksi yli 18 kilometriä. Vaikka hissukseen taas etenin ja kahvipausseilla viipyilin, olin alberguessa ennen kolmea.