Santiago de Compostela 14. - 17.12.2017

Torstain iltapäivällä saavuin siis perille Santiagoon. Siitä lähtien olen täällä oleillut, käyskennellyt ympäriinsä ja muistellut entisiä saapumiskertoja.

Täällä pyöriessä aika kuluu joutuisasti, liiankin. Yöt kylmenevät, viime yönä oli vain -1 °C, mutta päivät ovat lämpimiä ja melko aurinkoisia.

On ollut rentouttavaa päämäärättä flaneerata, katsella matkamuistokauppojen ikkunoita, jotka ovat täynnänsä jos jonkinlaista turistikamaa. Kahviloita ja ravintoloita on tuhkatiheään. Välillä poikkean hyvälle kahville ja katselen meininkiä.

Viimeinen yö on kohta käsillä - huomenna näet alkaa kotimatka. Selvittelyjen mukaan huokeinta ja lyhintä ajallisesti minun on palata ensin bussilla Madridiin ja sieltä lentäen Helsinkiin.

Rautatieasema on muuten viime käynnistäni muuttunut, modernisoitunut. Infopiste on nyt erillisenä muovi- tai lasikopperona ulkona radan läheisyydessä.

Minulla kesti aikansa ennen kuin hoksasin, miten päästä kopperoon sisälle. Näytti varmaan hassulta, kun kiertelin, kaartelin pömpeliä ja kokeilin erilaisia vipstaakeja. Vahingossa yhdestä vipstaakista ovi sitten aukeni, niin että hypähdin säikähtäen äkillisestä onnistumisesta. No niin, matkailu avartaa, kuten meil päi...

Oman aikansa vei selvitellä, miten palata kotosuomeen. Eilen kävin rautatieasemalla tiedustelemassa, josko junalla Málagaan tai muualle. Tänään kävelin turisti-infoon ja sieltä aivan vastakkaiseen suuntaan bussiasemalle ostamaan huomiseksi lippua.

Niin, jätän Camino Finisterren  tuonnemmaksi. Kävelyn jatkaminen Finisterreen (galician kielellä Fisterra) noin 90 kilometrin päähän Santiagosta oli pitkään vakaa aikomukseni. No, olenhan siellä Ralfin kanssa kertaalleen käynyt, tosin autolla. Mutta se on tietysti vallan toista kuin kävellä nousuja harjanteille ja läpi tuoksuvien eukalyptus- ja mäntymetsien.

Mutta kuten sanottu, Camino Finisterre saa vielä odottaa. Maalis- huhtikuussa, jolloin on valoisaa ja päivät pidempiä, saan kävelystä kokemusrikkaamman. 

Nyt Galician yöt ovat viileitä, päivät lyhyitä ja sateisia, mikä tuo kyllä omanlaista haastetta, mutta ympäristön, luonnon tarkkailu ja valokuvaaminen jää pakosta vähemmälle. Lohduttelen itseäni, ei nyt makeaa mahan täydeltä, niin kuin meil päi...