Eilen lauantaiaamuna sain heiltä vielä evästä mukaani. Se olikin tarpeen, sillä kahviloita ei ollut Ponte de Liman jälkeen.
Matkalla - Ponte de Liman keskustan läpi.
Pokasahasta päätellen mies lähdössä puiden tekoon.
Camino selvästi suosii minua. Ensin kohtasin Marion, sitten nuoren sasalaisrouvan ja nyt tämän upean perheen.
Eilinen oli hieno vaelluspäivä, mutta rankka. Kipusin ylös jyrkkää kivistä polkua, joka ei tuntunut loppuvan lainkaan. Ja välillä jalat eivät meinanneet riittää nousta kiveltä kivelle, keppiä kun minulla ei ollut. No, hitaasti, mutta varmasti etenin laelle noin 470 metrin korkeuteen.
Alastulo ei ollut sentään niin kivistä. Pitkä kävelypäivä minulle tuli aamusta iltapäivään (n. 8-16.30) ennen kuin olin majatalossa jalat hyytelönä.
Ajattelin pitää lepopäivän, mutta aamulla olo oli virkeä, tuntui että liikkeelle kaunista aurinkoista päivää katsomaan. Ehkä runsas illallinen edisti palautumista.
P. S. Pitää palata myöhemmin postauksiin, kuvien lataaminen kestää ja kestää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti