Caminon jälkeen

Kotiinpaluu on aina ilon, riemun ja kiitollisuuden tunnetta. Se on myös turvallisuuden ja olemisen helppouden tunnetta. Kokemuksesta osaan kuitenkin olla varuillani hiipivien tunnetilojen vaihtelujen suhteen. 

On tyynnytettävä mieli, vaikka camino kuinka kuiskailisi uusista seikkailuista. No, jossain vaiheessa tiedän, että on jälleen tempauduttava suunnittelematta liikkeelle. 

Tällä kertaa näin ja koin talvisen, marras- joulukuisen caminon Portugalin Portosta Espanjan Santiago de Compostelaan. 

Todennäköisesti en kuitenkaan kokenut vielä varsinaista talvea, mikä saattaa olla vasta tulollaan, jollei nyt lasketa muutamaa rankkasateista päivää ja tuimaa, ärjyvää puuskittaista tuulenmyräkkää.

Useimmat päivät olivat valoisia, metsäpolut värejä tulvillaan. Hulppeata oli kävellä hyvin opastettua reittiä, kiipeä nousujen laelle ja lasketella sitten alas. 

Camino määrää mitä kävelymatkallani tapahtuu, on turhaa liikoja suunnitella. Ja aina se tarjoaa mahtavia luontoelämyksiä ja ihmisten kohtaamisia. 

Silti, niin luulen, että nämä talvicaminot lyhyine päivineen riittävät minulle. Mutta toisaalta, oma tiivis, rauhallinen tunnelmansa siellä on, joten vannomatta paras.

Matkalla näpsyttelin blogipostaukset iPhonella. Tuli kaikenlaisia virheitä, mutta enpä ala tekstejä stilisoida. Eniten harmittelen, kun blogiini oheistamani kuvat eivät aukene täysinä millään vempeleellä. 

Jos olisin viitseliäs, upottaisin samat kuvat uudelleen Macini kautta, mutta kun en ole – kirjat ja muut pikkupuuhat odottavat.