Pontecesures - Padrón

Jos eilinen päivä oli suurenmoinen, niin viime yö oli kauhea.

En saanut silmällistäkään unta puoli kahden jälkeen yöllä. Heräsin aikamoiseen jyskytykseen ja se toistui ja toistui, lyhyt tauko välillä ja sama uudelleen. Tuntui, että joku pyrkii sisälle. En uskaltanut mennä katsomaan. 

Patterit joka tilassa lämmittivät mukavasti. Uni maittaisi, mutta ihan kuin joku muukin olisi paikalla. Niska jäykkänä kuuntelin. Ehkä olin hetkeksi nukahtanut puoliksi, mutta hätkähdin sitten melkein suunniltani, kun WC/suihkutiloissa, joissa on liiketunnistin, syttyivät valot ja ilmastoinnin kohina. Valojen pitäisi syttyä vain, kun joku astuu sisään.

Ihan kauheaa, miten ne voivat syttyä, kun olen itse penkassa, eikä täällä pitäisi olla ketään. Taas kuuntelin sydän syrjällään, kummitteleeko täällä. No, yritin rauhoittua. Mitä kukaan nyt minusta, mitään korvaamatonta ei ole mukana. 

Olin jo melkein unessa, kun taas hätkähdin, sillä kaikki valot rävähtivät päälle puoli neljältä koko puljussa. Yleensä ne syttyvät alberguessa kuuden-seitsemän aikoihin, että porukka näkee valmistautua lähtöön.

Miksi ihmeessä ne näin aikaisin syttyivät, mietin ja mietin. En meinannut uskaltaa vessaan mennä. Mutta pakko ja kohta minun olisi noustavakin, sillä kahdeksalta piti häippäistä. Kummallista, kummallista.

Olo oli väsähtäneen tuntuinen seitsemän aikoihin, kun aloin tehdä lähtöä. Ketään ei näkynyt missään. Tasan kahdeksalta olin ulkona pimeänhämärässä. Kadulta vilkaisin majapaikkaa. Se oli valaistunut kuin joulukuusi.

Outoa oli nyt etsiskellä keltaisia opassymboleja ja muutenkin tottumattomana hämärässä astella. Hämärä hidasti vauhtiani, piti katsoa että mihin oikein astun. Tunnin kuluttua tuli hyvä kahvila kohdalle, sinne.

Tuli valoisaa ja saavuin majataloon hyvissä ajoin kahden maissa. Ennätin juuri ja juuri aikamoisen sateen alta pois. On jo satanut monta tuntia.

Mutta vieläkin ihmettelen kaikkea sitä viime öistä kolinaa, jyskytystä ja ennenkaikkea pesutilojen valojen syttymistä.