Ulkosalla ensimmäinen savuton päivä. Ilahdutti, että tuli lähdettyä, sillä ilma oli raikas ja hyvä hengittää, luonto tuoksui ja linnut livertelivät. Aamussa oli hieno rauhan tuntu.
Rinkkani yllä on sadesuoja, muovitin kameran ja kaikki muutkin tillbehörit. Ja onneksi, sillä jo tunnin kulutta satoi lakkaamatta.
Sateesta huolimatta otin puhelimella muutaman kuvan päivän etapilla.
Päivän aikana männynkarahka oli kovasti tarpeen rappusissa, nousuissa ja laskuissa ja myös hankalissa kivetyksissä.
En oikein pitänyt siitä, kun oli oksainen ja käyräinen. Eräässä kahvilassa jätin sen nurkkaan ja lähtiessäni ajattelin, että jääköön siihen. Mutta montaa metriä en ehtinyt kävellä, kun muuan mies kahvilasta juoksi jälkeeni ja huusi: ”Madam, madam, keppinne, keppinne.” No, mikäs siinä kuin kiittää, että olipa ystävällistä. Keppivääränen taisi ajatella, että kuules minua ei nyt niin vain jätetä.
Alberguessa olikin paljon pilgrimejä. Saapuessani oli jo hämärää, taisin olla viimeinen tulija. Kova kuhina siellä olikin. Märkiä vaatteita ripustettu sinne tänne kuivumaan, väki lappasi suihkussa ja käänteli vaatteitaan pitkin iltaa. Mutta ihanan lämmintä oli kaikissa tiloissa ja ihmiset hyväntuulisia.
Suihkussa näiden naisten kanssa oli puhetta mennä vielä illalliselle. Eikä aikaakaan kun he alkoivat laittautua. Ajattelin siinä levätessään, että
unohtivat minun osallustumiseni ja hyvä niin, sillä suihkun jälkeen olin aivan naatti.
Mutta eivätpä unohtaneet nämä portolaiset Amelia ja Joana, vaan sanoivat odottavansa minua. No, vauhdilla sitten mukaan, hirmuinen nälkäkin oli. Ja pikainen, mutta kiva illallishetki meillä olikin.
Yön sain aika hyvin nukuttua, vaikka ihmiset pitivät sen päiväisiä ääniä, siis kröhinää, yskimistä, kuorsausta jne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti