Jo noin 11 kilometrin jälkeen meinasin, että voisin stopata. Aika pian tulikin sitten albergue vastaan vasemmalla puolella reittiä. Mutta kun pääsin lähemmäksi ovessa oli lappu, että suljettu ja hyvää caminoa.
Pahus, mutta menin kuitenkin kurkistelemaan, josko sinne pääsisi. Tuntui, että sieltä voisi hyvinkin saada sängyn nukkua.
Kiertelin ja kaartelin pihalla ja sisällä - kaikki ovet, paitsi se yksi lapullinen, olivat auki ja avain ovessa. Ajattelin, että kyllä täällä jonkun täytyy olla. Huhuilin alakerran ja yläkerran huoneissa, sitten menin ulkokautta talon toiseen päähän kolkuttelemaan. Ajattelin, että katsotaan nyt tämäkin asia loppuun saakka, kun kerran rupesin.
Ja eikös yhden oven takana ollutkin neitonen tietokoneen ääressä. Kysyin, olisiko hänellä sänkyä minulle yhdeksi yöksi. ”Albergue on näin talvisaikaan kiinni, mutta epävirallisesti voit täällä yöpyä”, hän sanoi.
Näytti minulle sängyn kolmannesta kerroksesta, keitti kahvit ja juteltiin. Kävi ilmi, että tämä hollantilainen, Sabine nimeltään, on myös tilapäisesti majoittunut omistajan ollessa poissa.
Omistaja on kuulemma vanhempi mies ja pitänyt vuosia majapaikkaa ja haluaisi nuorempien hoitavan hommat.
Tätä Sabine nyt harkitsee, siis majataloon töihin tulemista. Aikamoinen työsarka siinä olisikin majoitustoiminnan lisäksi, nimittäin tontti on valtava, olisi metsänhoitoa ja niin edelleen. Upea rauhallinen paikka ja mukavaa tekemistä riittäisi, hän meinasi.
Yö oli ollut aika kylmä, sillä maisemat olivat vielä kahdeksan aikoihin aamulla harmaanvalkoisia huurteesta. Kaunista jälkeen.
Nainen jo aamusella paljain käsin kylmässä vedessä pyykkäämässä.
Ison satsin pyykkiä ehtinyt jo ripustamaan.
Etenin rivakasti, ettei tule kylmä. Ja tuota pikaa olinkin Valençassa kahvittelemassa.
Eräässä kadunkulmassa halusin varmistaa vastaantulevalta olevani oikealla reitillä. Hän selitti vuolaasti suuntaa, mutta sitten toinen papparainen pysähtyi myös selittämään. Ensimmäinen sanoi, että minähän sanoin juuri noin, siihen toinen, että ai jaa. Ja sitten ensimmäinen selosti taas kaiken uudelleen, mutta enempää en ymmärtänyt. Ajattelin, että parasta häippästä nyt. Vilkaisin taakseni ja näytti siltä kuin olisivat jääneet riitelemään; kovaa ääntä pitivät kädet viuhtoen.
Enää muutama kilometri, niin olin Espanjan puolella Tuissa.
Mukavan majapaikankin löysin helposti. Taidan pitää lepopäivän huomenna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti