Porriño - Redondela

Aamulla pilvinen taivas näytti siltä, että tänään sataisi, sataisi kunnolla. Kiirehdin matkaan aikaisin. Pari sopivan matkan päässä olevaa kahvilaa olivat kiinni, joten eipä kulunut aikaa kahvihetkiin. Eikä muuten sään takia kulunut aikaa valokuvaukseenkaan.

Kilometripylvään  mukaan Santiago de Compostelaan olisi vielä matkaa noin 90 kilometriä.

Päivittäinen oksien poltto ihmetyttää ja on uutta minulle. Siinä näyttää palavan kaikenlaista muutakin, esimerkiksi muovijätteitä. Olen näet joskus pienenä saanut lievän häkämyrkytyksen, niin siedän huonosti savua. Saan helposti huonon olon ja päänsärkyä. Ihmettelen, miten ihmiset kestävät hengittää huonoa ilmaa päivittäin. Useimmilla pyöräilijöillä onkin maski kasvoillaan.

Jokunen nuori vaeltaja ohitti minut, mutta eräs brasilialainen nuormies jäi kävelemään kanssani tovin. No,  hiljakseen hänkin käveli. Mutta kun tuli pitkiä, pitkiä nousuja, täytyi minun jäädä välillä puhaltamaan, pysähtyä juomaan vettä ja muutenkin vähän katselemaan ympärilleni, niin hän meni menojaan.

Erään jyrkän nousun kohdalla katselin taas keppiä polvien tueksi. Silmiini osuikin yllättäen sopiva männynkarahka - ei kylläkään eukalyptuksen oksaa voittanutta. Se näet on sitkeänkestävä ja hyvän tuoksuinenkin. No, ehkä sellainen tulee vielä vastaan.

Puoli neljältä satoi jo aika reippaasti. Aavistin sateen tulon, joten lopetin taivaltamiseni hyvissä ajoin, noin 12 kilometrin jälkeen. Jälkeeni tulava barcelonalaispriskunta olivat märkiä kuin uitetut koirat, kuten bruukataan sanoa meillä päin. Saa nähdä, saavatko vaatteensa aamuksi kuiviksi.

Oma jatkamiseni epäilyttää, sillä sadetta on luvattu ainakin viikoksi eteenpäin. Jää huomiseen nähtäväksi, mitä teen, jatkanko kävelyä, otanko bussin tai junan sopivan matkan päähän.

Taitavat vaatteet tuossa hyvin aamuksi kuivua, kunhan eivät syty palamaan.