Berkenthin - Mölln - Lauenburg/Elbe

Auringonnousun (8:00) aikoihin oli sumuiset näkymät kanaalin yllä. 

Vain 3 °C lämmintä ja heikkoa tuulta luoteesta. 

Tuntuu mahtavalta taas lepopäivän jälkeen käyskennellä kirpeässä aamuilmassa, ja tuntea miten lämpö leviää jalkateristä koko kehoon norjistaen lihakset ja jäsenet.

Ihailen siinä kulkiessani utuista maisemaa tien molemmin puolin kanaalia. Ruoho oli huurteessa ja vesilätäköt niityillä jäässä. Yöpakkasen tekosia.

Kaunista on vieläkin, vaikka on talvi ja luonto talviasussaan, vain lumi puuttuu. Kesällä reitti on varmaan huikean kaunis.

Suoraa tietä jatkui aina vaan. Vähitellen kun kilometrejä kului, alkoi tuntua, että kanaalin seuraaminen saisi piisata tällä erää.

Niin, Möllniin olin menossa, 16 kilometrin päähän. Siellä ajattelin yöpyä. Ja vasta siellä sain päivän ensimmäiset aamukahvit.

Kahvijano oli hirmuinen. Päätä kivisti ja oli tulla jo sairaaloinen olo.

Onneksi Möllnissä kahvipaikka löytyi helposti. Tilasin heti tuplat. Sitäkös myyjä kummastelemaan; hetikö, olenko yksin. No, tulihan se ensimmäinen kahvi. Toinen  sitten perään tuoreen juustosämpylän kera. Vähitellen olo parani.

Siinä huilatessa päätin jättää kanaalinvierikävelyn ja lähdinkin sitten rautatieasemalle. Eikä aikaakaan kun istuin junassa. Kanaali sieltäkin näkyi.

Matkasin ohi Büchenin Lauenburg/Elben asemalle. Alkoi majapaikan etsintä. Olin jossain paikkakunnan reunamilla. Kuljin ja kuljin. 

Tiesin yhden nimen ja sitä etsin. No, ei auttanut kuin kysyä autonsa vierellä seisovalta mieheltä. Sanoi, ettei aavistustakaan, mutta katsotaan iPadista. "Etsimäsi näyttää olevan melkein neljän kilometrin päässä."

Kauhistelin kävelymatkaa, en olisi jaksanut ottaa askeltakaan enää. Herra huomasi kai hätäni, koska sanoi että jos uskallan tulla kyytiin, niin hän ajaa sinne.

Siitä vain kyytiin, ja mikä helpotus istua autossa. iPadin avulla majapaikka löytyikin. Ilahtuneena kiitin tietysti kyydistä.

Mutta sitten sattuikin niin, että paikka aukeaisi vasta kolmen tunnin kuluttua. No siitä sitten taas kävelemään, josko vastaan ilmaantuisi toinen mahdollinen majapaikkaa.

Aika kuitti aloin jo olla, piti poiketa kahville. Sieltä sain ohjeen, että kilometrin päässä ja mäen päällä on hyvä majapaikka. Sinne sitten viimeisillä voimillani.

Enpä taida huomenna isommin kävellä, paitsi juna-asemalle, missä ja kuinka kaukana se nyt onkaan. No, ainakin tiedän mitä etsiä taas huomenna.