Se on sitten talvi

Kuten ennustettiin, oli aamuyöstä tuprutellut pakkaslunta. Valkoinen ohut lumipeite valaisi kaunistaen harmaata pihamaata ja ympäristöä laajemminkin. Tuuli näytti taivuttelevan puiden latvustoja kunnon kaarille.

Pieni pakkanen ja tuulinen sää pistivät miettimään, että mitäs nyt ylle lenkille. Tekninen kerrasto verskahousujen alla ei riittäne, eikä kevyt villapaita kuoritakin alla. Tarvitaan useampia vaatekertoja ja villaisia.

Muutenkin olen tullut siihen tulokseen, etteivät kävelijälle, rauhalliselle menijälle tekniset vermeet välttämättä sovellu pakkaskelillä. Niissä kylmettyy helposti, eivätkä tiiviinä läpäise ilmaa. Tarvitaan ilmakerroksia.

Mäen laella ja laakeilla tiepätkillä tuuli tänään napakasti. Tuntui, että vaelluskengät ja rinkka pitivät minut pystyssä. Taisinpa olla aika homssuisen näköinen tai ties minkä, kun niityllä iso mullilauma tuijotteli kurkku suorana. 

Spurilan järvi 2.11.2016

Aika nopsasti hakeuduin metsän siimekseen, sinne hiljaisuuteen ja vihreyteen. 



Metsässä liikuskeluni käy hitaanpuoleisesti, on näet niin mahdottoman kaunista, että pitää tämän tästä pysähtyä ihastelemaan ja valokuvamaan. Pieni lumituiskukaan ei hillitse.

Minunlaiseni pitäisi oikeastaan jättää kännykkä ja kamera kotiin. Miltä se mahtaisi tuntua kävellä ilman ajatusta että otanpa tuosta kuvan, on niin mahdottoman kaunis ja tuostakin. Mutta siinä taitaa käydä niin, että siellä lenkillä sitten vasta harmittelenkin, miksei edes kännykkä ole mukana.

Toinen päivä rinkalla sujui kevyesti, mutta rauhallisesti. Ensimmäiset rinkkaharjoitteluni vedän kiiruhtamatta, en ahnehdi kilometrejä enkä vauhtinopeutta. Tärkeää tässä vaiheessa on pitää rinkkaa mahdollisemman pitkään selässä ja kulkea vaihtelevassa maastossa.