Lüneburg - Bienenbüttel - Uelzen

Päivä oli aikamoista seikkailua. Minulla ei ole minkäänlaista tietoa, miten paljon ehdin kävellä ennen kuin tajusin, että olen jossain muualla kuin alkujaan oli tarkoitus.

Aamulla vaellusreitti löytyi suht helposti. Nämä Jugendherbergerit kun sijaitsevat yleensä kaukana keskustasta, monen poikkikadun päässä, niin ei oikein tiedä missä on.

Metsäinen reitti oli valtavan upea kävellä. Ihastuttavia näkymiä molemmin puolin. Tunsin virkistävän talvimetsän tuoksun tyynessä raikkaassa ilmassa. Lehtiä putoili verkalleen maahan. Koiran ulkoiluttajia oli paljon liikkeellä ja jokunen pyöräilijäkin.

Tästä opaskilvestä ei ollut apua, ehkä juuri tässä kohdin lähdin vikaan.

Alussa reittiä oli helppo seurata ja reittiopasteitakin näkyi, mutta jossakin kuljin vikaan, sillä noin neljä kävelytunnin päästä olin samassa paikassa kuin aamulla tai siltä minusta näytti, sillä nyt edessä oleva reittikilven mukaan minun pitäisi palata takaisin ja Bienenbütteliin, jonne aioin, olisi vielä kuljettava kahdeksan kilometriä.

Olin kulkenut pitkän matkan halki luonnonsuojelualueen, ihastellut erilaista metsikköä, mutta että vielä takaisin. Siinä tuli stoppi, ei enää metsään, vaan pitäisi saada laskettua rinkka jonnekin.

Erotin maantien, sinne suunnistin toivossa nähdä bussipysäkki. Löysinkin ja näin, että bussit menevät takaisin Lüneburgiin, siis sinne josta lähdin aamulla, ja muualle kuin Bienenbütteliin.

Sitten erotin kauempana punaisia mainosvaloja, olisikohan siellä joku market tai muu vastaava, josta saisi kahvia, innostuin.

Kyllä, kauppapaikka oli, ja sain hyvää kahvia ja syötävää, mutta ennen kaikkea sain laskettua rinkkani tuolille.

Mitäs nyt tehdä, minne mennä ja miten, mietin lopen väsyneenä. En kai voi nyt Lüneburgiin palata, jotenkin pitää eteenpäin päästä. Pyysin sitten, että tilaavat minulle taksin - ajattelin että maksaa mitä maksaa. 

Taksi tilattiin, ja kun sitä ei kuulunut, kysyin, että mistä se taksi tulee. Tulee kuulemma Lüneburgista! Tuntui, etten ollut koko pitkän kävelyurakkani jälkeen edennyt mihinkään.

Taksilla pääsin lopulta Bienenbütteliin (kauhea nimi muuten) juna-asemalle. Ja kun en tiennyt mihin päin täällä, ostin samantien automaatista lipun Uelzeniin. Siellä ainakin on Jugendherberger majapaikaksi, ajattelin.

Onneksi Uelzenissä tuli kysyttyä taksiasemalla, missä päin majapaikka sijaitsee, enkä lähtenyt suin päin kävelemään, sillä tuskinpa olisin edes aamuun mennessä sitä löytänyt. Katsos, nyt olen täällä jossain metsän keskellä.

Aamulla minun pitäisi löytää täältä merkkaamaton tai siis ilman opasteita kävelyreitti metsän halki Suderburgiin.