maanantai 28. marraskuuta 2016

Göttingen - Eisenach

Aamu Göttingenissä oli viileä. Vielä kahdeksan aikoihin lämpötila -5 °C. 
Upeassa säässä, taivas pilvetön ja aurinko melkein lämmitti, kävelin majapaikasta keskustan turisti-infoon. Alamäki oli muuten nyt liukas.
Kaduilla oli jo vilkasta: hyväntuulisia ja vauhdikkaita opiskelijoita ja muita kiireisiä menijöitä. 
Göttingen on moderni yliopistokaupunki, kuuluisa tieteistään, kulttuuristaan, nobelisteistaan jne. Mahtava kirjasto, teatteri, no vaikka mitä ihmisten luomuksia, mihin voisi tutustua.
 St. Jacobin kirkko oli suljetttu
Majapaikassa selvittivät vaellusreittiäni ja tulos, ettei Göttingenistä ole vaellusreittiä Eisenachiin. 

Turisti-infossa taas sanoivat, että reitti on ja sain siitä tietoakin. Mutta koska päivä oli jo pitkällä, niin junan kyytiin taas. 
Pyöräparkki rautatieaseman edustalla.

Junassa oli lämmin istua ja katsella päivänvalossa suuren suurista ikkunoista ohi kiitäviä maisemia kauas, kauas. 

Maasto on uskomattoman kaunis, kumpuilevaa ja vuoristoista, tasaisuus näet loppui jo ennen Göttingeniä. 

Kaupungeissa, varsinkin isommissa, autojen melu ja katku, ihmisvilinä ja nyt vielä kaikki joulumeiningit ja -markkinat joka puolella saavat mieleni rauhattomaksi. Alan haikailla metsän rauhaa ja luonnon kauneutta poluilla. 
Georgenkirkko, Eisenach

Tänään minulle sattui ihmeellinen tuuri majapaikan kanssa. Olin näet selvittänyt reittiä Jugendherberginiin rautatieasemalla ja turisti-infossa. Ja kun tulin majapaikalle ja mäen päälle vihdoin monen kilometrin päästä, ulkona seisoi kaksi miestä ja yksi nainen. 

Asetelma tuntui jotenkin oudolta. Yleensä noissa majapaikkojen oven edustalla ei ole ketään.

Siinä sitten puolipimeässä tuijoteltiin toisiamme minä vielä noususta hengästyneenä, kunnes mies kysyi, että mitä haluan. Huoneen tarvitsisin, sanoin jo aika kuittina. "Ei onnistu", sanoi, "paikka on suljettu tammikuun loppuun saakka". Tuijottelu jatkui, olin kauhistunut, mitä nyt teen. 

Eisenachin keskustassa ohi kulkiessani kysäisin muutamasta hotellista, mutta olivat joko täynnä tai sitten liian kalliita. 

No, sitten mies sanoi, että yksi huone hänellä olisi, että moneksiko yöksi tarvitsen. Yhdeksi tai kahdeksi, sanoin, siihen hän, että saan huoneen vain yhdeksi yöksi. Mikä huojennus! Aamupalankin saan. 

Kumma, ettei missään kyselemissäni paikoissa tiedetty tai kerrottu majapaikan sulkemisesta.

4 kommenttia:

  1. Monta jännittävää hetkeä ja kommellusta olet saanut kokea jo näin matkasi alkumetreillä! Kauniita ovat maisemat ja kaupungit.

    Pysy terveenä!

    S

    VastaaPoista
  2. Toivottavasti joulun pyhinä pitävät ovet auki majapaikoissa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, saa nähdä mitä tästä reissusta kehkeytyy.

      Poista