Pyhäinpäivänä

Tänään sain nauttia kauniista ja valoisasta päivästä. Oli vallan mainio keli lähteä liikkeelle Karunaan, ei lenkille, vaan katsomaan taimikkoa ja siskoa ja käydä myös hautausmaalla.

Ohuen ohut lumipeite oli levittäytynyt tasaisesti tienvarsille, pelloille, niityille ja metsiin. Aurinko näyttäytyi pikaisesti vähän väliä pilven raosta. Iltapäivällä pakkasta viitisen astetta, voiko säää enää upeampi olla näin alkutalvesta. 

 

Taimikkoni on vuoden aikana venähtänyt pituutta hyvästi. Katselmuksessa valitsin myös pienen kuusen jouluksi pihaa valaisemaan. 
 

Auringon vielä pilkahtaessa kiirehdittiin Karunan hautausmaalle sytyttämään kynttilöitä. 

Taiteilija Hindénin haudalle halusin laittaa myös kynttilän.

Näkymä merelle kirkon edustalta on mielimaisemani.

Sieltä sitten poikettiin siskon luokse. No, poikkeaminen vähän viipyili, ehkä liikaakin. Päivä oli jo kääntynyt illaksi ja hämärä pimeäksi. Se oli se kahvitarjoilu näet, joka riehaannutti meikäläisen: keskustelu soljui laidasta laitaan, muisteltiin ja siskon runonlausuntaakin saatiin kuulla käynnin päätteeksi.