Palautuspäivän jälkeen

Eilen torstaina pidin palautuspäivän rinkkaharjoittelusta.

Vaikka lenkillä viiden kilon rinkka tuntuu ihan kevyeltä ja sopivalta, niin myöhemmin, varsinkin aamusella hartiat olivat jumiutuneen tuntuiset. Mitäs tässä housumaan, otetaan iisisti ja huilataan, päätin.
 

Vähän kyllä mietitytti, että miten jo kahden päivän ja noin vähäisen painon jälkeen on jäykkyyttä, että onkohan minusta reissuun. No, onneksi on aikaa vielä harjoitella. 

 

Tänään palautuspäivän jälkeen tein kunnon, noin yhdeksän kilometrin lenkin. Yksi jyrkkä ja kivinen rinne oli alaspäin mennessä pakkasesta aika jäinen ja liukas. Liukastelin, pysyin kuitenkin pystyssä.

Mielessä käväisi, että voisin ottaa sauvat mukaan tällaisilla keleillä, tai ainakin toisen niistä, olisi turvallisempaa. Jos kunnolla kupsahdan, saattaa vaellusreissuni jäädä vain haaveeksi.
 

Tunnin käveltyäni alkoi kylmä pistellä olkapäitä. Siitä vasta huomasin, että fleece oli jäänyt laittamatta takin alle. Piti lisätä vauhtia. Kylmettyminen vasta jumittaakin.
 

Lunta ei ollut nimeksikään, pientä valkoista kuuraa siellä täällä. Aurinkokin pilkisti hetken.