Harjoittelusta

Kylläpä menettelin tyhmästi, kun en ottanut kävelysauvoja eiliselle lenkille. Lenkin jälkeen se näet kostautui; sain oikean polven ja ristiselän kipuilevan tuntuiseksi.

Taakan lisäys, lipsuva kävely lumessa ja vielä liukastelu jyrkässä rinteessä olivat liikaa nykyiselle kunnolleni ja 10 kilometrin matkalla.

Olisihan minun pitänyt hoksata sauvojen tarpeellisuus, eikä riskeerata jääräpäisesti. Sauvathan tukevat kaikin puolin juuri polvia ja alaselkää vaikeakulkuisilla etapeilla, varsinkin painavan taakan kanssa kulkiessa. No, sainpahan muistutuksen tästäkin asiasta. 

Vielä aamulla tuntui sen verran arkuutta ristiselässä, että pidin vapaapäivän harjoittelusta. Varmuuden vuoksi, sillä pienestäkin kivun tai arkuuden tuntemuksesta voi kehkeytyä suuri harmi, ja vaellusreissu keskeytyy jo alkuunsa. Lähdettiin Turkuun asioille, eipä tullut sitten houkutusta lähteä lenkille.

Kauppatorin laidan Foiassa oli ihan hyvä kana-annos.

Harjoittelua lumikelillä

Aamulla kurkistin ulos. Kylmä, viimainen ilma tulvahti kasvoihini, taivas täysharmaana ja lunta tuprutteli hiljalleen pihamaalle. Taidanpa jättää lenkin väliin, tuumailin. 

Sen sijaan aloin katsella Keski-Euroopan vaellusreittejä. Näytti, että talvi sielläkin on vastassa, ja vuoristoreitit voivat olla jäisiä ja lumisia. Katselusta sain puhtia, tuumin, että ei parane velttoilla nyt, parasta lähteä lenkille kuten oli aikomus. 

 

Pakkasta oli lähemmäs kahdeksan astetta, mutta tuuli sai sen tuntumaan paljon kylmemmältä. Puolentoista tunnin kuluttua kylmä tunkeutui monien vaatekerrosten läpi, piti lisätä vauhtia. 

 

Vähän väliä huomasin jääneeni uinailemaan ajatuksineni, vauhtini oli vallan lopahtanut. 

Tämä jyrkkä lasku oli paha. Lunta oli sen verran paljon, etten nähnyt kiviä, juurakoita, koloja ja muita epätasaisuuksia. Sain olla mahdottoman tarkkana, mihin jalkani asetan. Liukaskin se oli. Ylöspäin oli helpompaa kulkea.

Enpä ole ennen näin lumisella kelillä vaellusreissuilleni treenannut. Jalkaterät lipsuen tarposin jo aika paksussa lumessa. Kävelysauvatkin tulivat taas mieleen, mutta ajattelin, jollei ruokoni tukematta pysy pystyssä, ehkä sitten kannattaisi pysyä kotosalla. 

 

Jos lunta sataa tätä menoa, ei tänne kävelijän ole kohta menemistä. Ties vaikka tänään olisi ollut vuoden viimeinen kävelyni näissä maisemissa.

 

Voimille otti tämänkertainen harjoittelu – olisi sittenkin pitänyt aloittaa treenaaminen aiemmin – sää tekee tepposiaan, se voi hankaloittaa ja hidastaa etenemistä paljon. No, tätä ehdin vielä pari viikkoa manata, että olisi pitänyt aikaisemmin…

Palautuspäivän jälkeen

Eilen torstaina pidin palautuspäivän rinkkaharjoittelusta.

Vaikka lenkillä viiden kilon rinkka tuntuu ihan kevyeltä ja sopivalta, niin myöhemmin, varsinkin aamusella hartiat olivat jumiutuneen tuntuiset. Mitäs tässä housumaan, otetaan iisisti ja huilataan, päätin.
 

Vähän kyllä mietitytti, että miten jo kahden päivän ja noin vähäisen painon jälkeen on jäykkyyttä, että onkohan minusta reissuun. No, onneksi on aikaa vielä harjoitella. 

 

Tänään palautuspäivän jälkeen tein kunnon, noin yhdeksän kilometrin lenkin. Yksi jyrkkä ja kivinen rinne oli alaspäin mennessä pakkasesta aika jäinen ja liukas. Liukastelin, pysyin kuitenkin pystyssä.

Mielessä käväisi, että voisin ottaa sauvat mukaan tällaisilla keleillä, tai ainakin toisen niistä, olisi turvallisempaa. Jos kunnolla kupsahdan, saattaa vaellusreissuni jäädä vain haaveeksi.
 

Tunnin käveltyäni alkoi kylmä pistellä olkapäitä. Siitä vasta huomasin, että fleece oli jäänyt laittamatta takin alle. Piti lisätä vauhtia. Kylmettyminen vasta jumittaakin.
 

Lunta ei ollut nimeksikään, pientä valkoista kuuraa siellä täällä. Aurinkokin pilkisti hetken.

Rinkkaharjoittelua

Tänään marraskuun ensimmäisenä aloitin viimein rinkkaharjoitteluni. Vaellusmatkani, tai mikä siitä nyt tulekaan, on näet jo ovella.

Viime vuonnahan vähän samoihin aikoihin minulla oli suuri aikomus taivaltaa Malagasta Santiago de Compostelaan, yli tuhat kilometriä ainakin. Aikeeksi jäi, kävelin kyllä paljon, mutta en pyhiinvaellusreitillä. Oikeastaan siitä reissusta tuli junavaellusta paikasta toiseen (Malaga-Cordoba-Sevilla-Cadiz ja samaa reittiä takaisin Malagaan). Mahtavaa reissailua sekin oli. 

 

Ulos katsoessani näytti harmaalta ja pilviseltä, ei sentään satanut, hyvä sää aloittaa. Ja varovaisesti aloitinkin rinkalla, lisään sitten painoa ja kävelyaikaa vähitellen harjoituskerroilla. 

 

Keräsin tärkeimpiä varusteita rinkkaan ja punnitsin. Painoksi kertyi muutama gramma vajaa viisi kiloa. On siinä lisäämistä 10-12 kiloon, kuten ennen, mutta paljon vähäisempi määrä saisi nyt riittää, ehkä noin 7-8 kiloa, niin ei tarvitsisi matkan varrelta postitella tamineita kotiin. 

 

Hyvältä, vallan mainiolta tuntui olla rinkka taas selässä ja astella metsäpoluilla. Pitäydyin mahdollisimman mäkisellä reitillä, jotta olisi kunnolla.haastetta. 

 

Kotona puolentoista tunnin lenkin jälkeen laskin rinkan alas, niin jopas jotakin, kyllä se viisi kiloakin oli painanut selkääni, sen huomasin vasta suoristautuessa ilman rinkkaa.

 

Toisin sanoen, ahkerasti pitää treenata, varmuuden vuoksi, sillä en tiedä, miten pitkille etapeille tulee lähdettyä.